Vapaaehtoisten joukko löysi toisensa internetissä
Atson katoaminen teki ventovieraista etsijöitä
MARJA SALEVA
Turkulaisopiskelija Atso Luoman, 21, katoaminen sai jalkeille etsintäjoukon, jonka jäsenet eivät tunteneet entuudestaan sen paremmin Atsoa kuin toisiaankaan.
Atso Luoma katosi Turun kauppakorkeakoulun opiskelijabileistä torstain ja perjantain välisenä yönä vajaat kaksi viikkoa sitten. Sen jälkeen vapaaehtoisjoukko on kokoontunut kolme kertaa etsimään nuorta miestä, viimeksi eilen tiistaina.
- Ryhmä koottiin Suomi 24:n ja irc-gallerian kautta. Kukaan meistä ei tuntenut toisiaan ennestään, eikä kukaan meidän porukasta ollut Atson ystävä. Nyt olemme vaihtaneet puhelinnumeroita, jokaisessa etsinnässä mukana ollut Riina kertoo.
- Minä ainakaan en ole kuullut tällaisesta ryhmästä aiemmin.
Kukaan paikallaolevista ei edes opiskele samassa opinahjossa kuin Luoma, kauppakorkeakoulussa.
- Me olemme hyväsydämisiä ihmisiä, Riina selittää ryhmän muodostumista.
- Meidän on helppo etsiä, kun asumme täällä. Atsohan oli Espoosta kotoisin. Me emme saa tästä mitään, Piia sanoo.
Kourallinen varmoja havaintoja
Vajaan kymmenen hengen porukka, vaihtelevin kokoonpanoin, on tutkinut tuntikaupalla maastoa Ylioppilaskylässä ja jokirantaa Halisten koskelta Tuomaansillalle. Puskia on pöyhitty, roskiksiin ja autoihin kurkittu ja peltoaukeita koluttu. Toistaiseksi tuloksetta.
- Mitään Atsoon viittaavaa ei ole löytynyt, Piia huokaa.
Sen sijaan vaikka mitä muuta on tullut vastaan: kenkiä, vaatteita, koulukirjoja, sohvia, tuoleja, patjoja, kalastusverkko...
Poliisin mukaan varmoja havaintoja Atsosta on kourallinen: kauppakorkeakoulun bilepaikoissa Montussa ja Parkissa, yliopistonmäen vieressä Hesburgerilla, Pispalankadun alikulkutunnelilla sekä jokirannassa ja kotiovella Ylioppilaskylässä.
- On vaikea sanoa, mikä havainnoista on viimeinen. Ne ajoittuvat ajallisesti niin lähelle toisiaan, Turun poliisin rikoskomisario Vesa Aaltonen sanoo.
Haussa sinistä, vihreää ja punaista
Tiistaina vapaaehtoisten joukko kulki Ylioppilaskylässä.
- Onko kukaan tehnyt sotasuunnitelmaa? Jouni kysyy, kun ryhmä alkaa olla koolla.
Riina kaivaa taskustaan hapertuneen kartan. Siihen on viivoitettu kuulakärkikynällä alueet, jotka on jo käyty läpi.
Hetken aikaa ryhmä miettii, mihin etsinnät kannattaa keskittää. Pitäisikö käydä Kuuvuoressa? Tai katsomassa paitaa, joka löytyi viljasiilon läheltä?
Poliisikin käy paikalla antamassa neuvoja ja muistuttaa, että viimeiset havainnot kadoneesta on saatu Ylioppilaskylästä.
Ryhmä jakaantuu osiin ja lähtee liikkeelle. Yksi poppoo suuntaa kohti Ylioppilaskylän itäosaa, joka on vielä tutkimatta.
- Joitakin paikkoja on katsottu monta kertaa. Jos kuitenkin on jäänyt jotakin huomaamatta, Riina sanoo.
Etsijät pitävät silmällä etenkin vihreää, sinistä ja punaista. Katoamisyönä Atsolla oli vihreä t-paita, siniset haalarit ja ilmeisesti punainen pipo.
- Jos jotain löytyy, mihinkään ei sitten saa koskea, Riina muistuttaa etsijäjoukkoa.
Ryhmä kolusi maastoa hämärän tuloon asti. Mutta tälläkin kertaa tuloksetta. Vapaaehtoisjoukko ei silti luovuta.
- Tarkoitus on jatkaa ja isommalla porukalla. Päivää ei vielä tiedetä, Riina kertoo.
Poliisi lopettaa omat etsintänsä
Yhtä tuloksettomia ovat olleet poliisin etsinnät. Tiistaina poliisi jalkautui Ylioppilaskylään viimeisen kerran, koirien kera.
- Nyt katsottiin se alue jokea, jossa sunnuntaina ei käyty, rikoskomisario Aaltonen kertoo.
- Etsinnät loppuvat nyt tähän. Ellei sitten mitään erityistä syytä tule jatkaa niitä. Poliisillekin netissä koottu ventovieraiden etsintäjoukko on uusi ilmiö.
- En ole sellaisesta ainakaan kuullut. Ainutkertainen homma, Aaltonen sanoo.
Poliisi on saanut kaikkiaan parisenkymmentä vihjettä Luomasta.
- Uskoisin, että se tieto on jo tullut, mikä voi tulla. Vaikka ainahan on mahdollista, että joku vielä tietää jotakin, Aaltonen miettii.
Julkaistu 13.12.2006 1:31:40