Uskon siihen, että nämä siivet mua kannattelee.
Rakensin ne itse pelosta, pahasta olosta ja vihasta.
Vahvoja tunteita, siksi siivet tulee kestämään.
Muokkasin kaikki ne pahat tunteet hyviksi, nyt minä ohjaan niitä,eivätkä ne minua.
Tarvitsen siivet ettei minun tarvitsisi kävellä.
Se on ehkä merkki laiskuudesta, mutta en osaa elää jalat maassa.
En sen takia, että haluisin olla enkeli.
Ei ole aikani vielä.
Sitäpaitsi enkelit ovat kauniita, minä en osaa olla.
Osaan vain olla tälläinen kuin olen.
En jaksa opetella olemaan mitenkään muuten.
Minulla on siivet.
Sellaiset, jotka saa kun tarpeeksi uskoo.
Sellaiset, jotka saa kun tarpeeksi toivoo.
Sellaiset, jotka saa kun tarpeeksi itkee.
Niitä kukaan ei koskaan voi minulta viedä pois.