Etsin tos eilen yht juttua mukaani Maata Näkyvissä festareille, ku löysin ison nipun vanhoja valokuvia.. siel muiden joukos oli myös wanhojentanssikuvat... niin ryhmäkuva kuin myös kuva musta ja tanssiparistani.
Aikanaan hautasin noi kuvat syvälle laatikkooni, koska ton parikuvan takia muutama henkilö (tanssiparini & pari muuta) kaato urakalla paskaa mun niskaan ja se otti kipeetä. Ei ne ihmiset edes tuntenu mua ja sellasia kirjottelivat. Vihasin niitä ihmisiä ja tota kuvaa. Tai no... en vihannu, mutta kunnioitus (jos sitä ikinä edes oli) meni täysin.
Myöhemmin tajusin, et pääpahiksena ei ollu mun tanssipari vaan ne pari [kateellista?(Mikä muu kuin kateus meidät saa dissaa toisiamme?!)] likkaa. Ne provosoi mun tanssiparin kirjottaan niit juttuja. Kai heillä on nyt sit parempi itsetunto, ku ennen sitä episodia.
No mutta... aikaa on kulunu, haavat parantunu ja muistot alkanu kultaantua... muutamaa ihmistä en tuon takia vieläkään kunnioita/arvosta, mutta eipä tämä maailma siihen kaadu. :D
Ihanat tanssit oli, huonompikin pari olis voinu olla, pahempiki episodi olis voinu seurata... Mut mikä ei tapa, vahvistaa. Kiitos siitä. :D
Nyt hymyilen näille muistoille, muutaman vuoden kuluttua varmaan jo nauran. :)