IRC-Galleria

En sitten tiedä, onko siitä rakkaudesta enää mitään jäljellä.

Sanoin hei, kun tulin ovesta sisään. Ville teeskenteli nukkuvaa, kun tulin töistä kotiin ja minä rupesin siinä sitten laittamaan ruokaa ja söinkin. Jossain välissä se nousi ylös ja sen jälkeen oli aivan älyttömän pahalla päällä. Koko ajan se keksi jostain jonkun asian, mistä voi mulle valittaa ja mua syyttää. Enkä mä edes puhunut sille mitään sen "hei"n jälkeen, se vaan aina alotti jostain, ja sitten kun vastasin sille asiallisesti niin se veti herneet nenään ja sanoi aina jotain että "noku sä rupesit tollasta väittämään niin kai mäki sitte voin". Ja mä vaan vastailin sen kysymyksiin. En oikeasti käsitä, miten tuon kanssa pitäisi kyetä seurustelemaan. Ihme kyllä ei ole kuulunut nyt kertaakaan mitään kommenttia siitä, että oon tullut uskoon. Yleensä se on päällimmäinen aihe tuossa motkotuksessa. Ehkä se eilen illalla huomasi, miten autuaassa mielentilassa olin, kun se haki mut helluntaikirkolta.

Sain sen kerran oikeen huutamaankin, mutta siihen ehkä oli eniten aihetta koska mä vittuilin sille aiheesta sohvalla makaaminen. Ei se ole täällä taas muuta tehnytkään. Sitten se sanoi, että eihän sen nyt tarvi täällä mitään tehdäkään, kun ei se kerran asu täällä. Ja piti kovinkin sankaritekona sitä, että se maksoi eilen kaikki ostokset, kun käytiin kaupassa. Mä kyllä sanoin sille, että voin maksaa kaiken muun paitsi siiderit, koska mulla ei ollut papereita mukana. Se halusi välttämättä maksaa kaiken. Ja nyt sekin oli sitten taas mun vika, että en osallistunut ruokaostoksien kuluihin. Sanoin sille äsken, että voin mä ne sille maksaa jos se haluaa, mutta ei sekään sopinut. Ei sille mikään sovi.

En käsitä, mitä se musta haluaa jos se kerran vihaa mua noin paljon.