IRC-Galleria

...

And that's about that.
Mulla on kyllä harvinainen lahja pilata ihmissuhteita. Voisin pitää aiheesta oppitunteja. But who the heck is interested.

Mun oli tarkoitus siivota tänään, mutta aikeeni kuivuivat kokoon siinä vaiheessa kun lähdin koulusta. Koulussa oli mukavaa. Housut on lähes valmiit ja ne on jopa ihan hienot. Tosin ei niitä voi käyttää muuten kuin niin että paita peittää sen korkeavyötäröosuuden koska se kangas on sittenkin liian löysää siihen. Mutta jonain päivänä minä teen vähän jäykemmästä kankaasta sellaset korsettihousut. Siis housut joita voi käyttää korsetin kanssa ja jotka ei näytä naurettavalta vaikka onkin korkeavyötäröiset. En tiedä saanko huomenna tehtyä kaiken mitä täytyy tehdä. Täytyy
1) ommella käsin toinenkin lahkeensuu
2) tehdä napinlävet ja ommella napit
3) leikata styroxista kolme sopivan kokoista palaa niihin tauluihin
4) pingottaa ne kankaat niihin styroxinpaloihin kiinni ja tehdä ripustimet
Eli vaikka ja mitä siihen nähden, että aikaa on vain yhteen. No. Kai sitä ehtii. Pyörryn jos styrox on loppu. En nimittäin tiedä onko sitä enää. Ainakaan tarpeeksi. koneluokassa näin jonkun palasen, mutta se riittäis vain toiseen pikkutauluun eli yippee.

Koulussa oli mukavaa. Nyt taas masentaa ja ahdistaa. Pitäis varmaan syödä, mutta mun ei tee mieli. Ehkä mä kuitenkin pakotan itseni siihen, koska päätin eilen että tästä ei tule yhtään mitään jos jatkan näin. Itseni ja kaikkien muidenkin takia. Eniten tietysti Tommin takia.

Mun on vaan niin vaikea käsittää, että mun ei tarvitse pelätä ja että mä olen ihan jees. Tai enemmänkin. En mä juuri muuhun pysty kuin siihen että ihan jees.

Hoaah. Alan muistuttaa jotain nuorille suunnatun auttavan puhelimen mainosten kirjoittajaa.

Jospa mä laittaisin teetä ja yrittäisin unohtaa itseni. Jos olisin yhtä hullu kuin eräs lähisukulainen, lähtisin polkemaan keskustan Alkoon ja ostaisin pullon viiniä. Jonka sitten yksikseni täällä litkisin ja vaipuisin autuaaseen unohdukseen ainakin hetkeksi. Onse niin hiton traagista. Kuten sekin, että viinin sijaan juon vihreää teetä. Ja syön suklaakakkua. Oli muuten parasta suklaakakkua mitä olen ikinä tehnyt.

Hyvä, Kakko, osaat sentään vielä kehuskella. Hienoa. No, on muutama asia joissa väitän olevani hyvä, vaikka joku pieni ääni pääni sisällä koittaakin välillä väittää että puhun täyttä paskaa. Mutta näiden muutaman asian kohdalla sanon sille äänelle että turpa kiinni. Tosin tästäkin olen viime aikoina lipsunut tiettyjen epäonnistumisen kokemuksien jäljiltä, mutta.


Musta oli mukavaa yöllä, kun sain levottomuuskohtauksen ja pää oli niin täynnä ajatuksia että tuntui kuin useampi ihminen olisi huutanut ja höpöttänyt taukoamatta jossain lähettyvillä. Siis se ei ollut mukavaa. Vaan se, että mä päätin ruveta kirjoittamaan päiväkirjaa. Ja aina kun olin kirjoittanut yhdestä aiheesta mielestäni tarpeeksi, pysähdyin ja kuulostelin itseäni, että höpisikö ne mun ajatukset vielä jostain, ja jos, niin sitten kirjoitin siitä. Ja niin minä hiljensin kaikki ne idiootit.

Voi että mä olenkin päästäni vialla. :))))