IRC-Galleria

Eargastic this day is. Mä haluun johonkin bilettämään. Johonkin tanssimaan. Mutta eipä siitä taida mitään tulla. Okeijoo pääsisin baareihin mutta tota joo oisinko ees hukassa.

Sennin ja Tommin kans kaupungilla puoli päivää, iyeah. Oli kivaa. Ja sangen mieltä avartavaa myös eräällä elämän osa-alueella.


Huomenna kouluun and I am excited. Näin muuten Marikan kirjakaupassa. Odd. En oo vielä päättänyt, ajoitanko vaatekriisini tälle illalle vai huomisaamulle. Ja taitaa jäädä Sateet käymättä tällä kertaa.






GNÄH. I have a little bit of a problem with something right now. A Bit.
(Harkitsin pikkukännien juomista, mutta huomennahan on tosiaan koulua niin ehkä ei. Emme suo Villelle sitä iloa, että se näkis mut kännissä.

Söin pitkästä aikaa kunnollisen aterian. Ai että oli hyvää. Ja nyt on lievä ähky. :D

Huomenissa Seinäjoelle. Ville kai tulee sinne joku päivä. Keskiviikkona Sateisiin luultavasti. + tietenkin se vaatekriisi pitää käydä läpi. :D Jonain päivänä myös ripustan ne yhdet vihreät verhot ikkunoihin. + siivoan koko kämpän. Ehkä mä voin leikkiä orjapiiskuria ja pakottaa Villen siivoamaan, hmm. Kuulostaa hyvältä. Tosin mulla on varmaan itelläkin innostusta, koska oon omistautunut laiskottelulle niin pitkän aikaa tässä.

Oli muuten järkevä veto multa päättää sillon keväällä, että mulla on vaan vähän alle kahden viikon kesäloma. Tää on just sopivan pitunen ainakin tässä tilanteessa. Ei ehdi tylsistyä, mutta ehtii laiskotella sopivasti. Perfect.

Minna lähti kotiin. :( Iskä ja Outi tulee tänään kotiin. :) Satu tulee huomenna kans :), mut mä treffaan sen vaan Seinäjoella ilmeisesti. :( Tohvo ja Minda varmaan sekoaa, kun vien ne taas meidän yksiöön kaupunkiin. :(



Nnoh mutta kuinkas teidän lomanne on mennyt?

Hyi että näin kamalaa unta. Puistattaa vieläkin. Istuin siinä autossa Eetun ja joidenkin sen kavereitten kans ja oltiin menossa meille päin Järveläntietä. Sitte yhtäkkiä, kun tultiin siihen ensimmäiselle metsäosuudelle, niin siellä metsän yläpuolella leimahti kauhea tuli ja se jotenkin niinkun lensi siihen tielle ja levis yhtäkkiä joka paikkaan se tuli, ja sitten joku poika hoiperteli sieltä metsästä ja me luultiin että se oli yks raasu tuttava, mutta ei oltu ihan varmoja. Se näytti siltä että sillä olis ollu kädessä joku moukari tai joku, ja sitte yhtäkkiä sen pää oli tulessa ja se huusi ja piti käsiä kasvoillaan. Sitte joku keksi peruuttaa sillä autolla takas Vasikka-Aholle ja se tuli levis vaan meidän edessä ja näky kun ihmisiä kuoli siihen niinkun se poika. Mut me selvittiin kumminki. Sitte "myöhemmin" olin töissä jossain hienossa paikassa ja siellä oli joku todella viehättävä mieshenkilö, jonka tunsin jo jostain muualta. Minna selas jotain kirjaa ja näytti mulle sieltä tutunnäköistä kuvaa jostain tummasta naisesta, joka oli sellasen kauan sitten eläneen mustalaisnaisen tyylinen. Sekin oli kuollut siihen tulipaloon. Jostain syystä se viehättävä työkaveri tiesi kuka se oli ja me puhuttiin siitä, miksi se oli kuollut.

Jossain välissä mun piti mennä takaisin kotiin (ts. sen saman metsäosion läpi, jossa se tuli oli) ja sitten mun jalat tuli kauhean kipeiksi enkä pystynyt kävelemään. Me soitettiin Minnan kans iskälle, mutta löydettiin se yhden naapurin luota juomasta. Ja sitte mä heräsinkin jo. Sangen järkyttyneenä. Se tuli oli niin kauhea. Ja se poika, kun se paloi. Etenkin kun se oli jotenkin niin hukassa.

Äidiltä ärtynyt huomautus liiallisesta herkkyydestä. Minäkö muka? Olen selvästi viettänyt liikaa aikaa täällä, onhan tämä sentään jo viides päivä täällä. No, viikonlopun äiti on sentään poissa ja sitten iskä ja Outi ja pikkusisarukset tuleekin kotiin Kangasalalta ja voin hengailla niiden kanssa ja tiistaina kotiin Seinäjoelle jos joku vie. Viikon päästä alkaa koulu! Oon ihan innoissani oikeesti. No hyvä on, yks asia hirvittää, mutta ei se nyt mitään. Jotenkin kerta kaikkiaan ihanaa, että pitää taas saada joku kauhea vaatekriisi ja vaihtaa asua noin viisikymmentä kertaa edellisenä iltana, ja sitten yhtä monesti vielä itse päivän aamuna. Kivaa nähdä taas kaikki tyypit. No ei ihan kaikkia kyllä, mutta suurin osa on kiva.

Haluan kipeästi paremman kameran. Olisin lisänny jo viis miljoonaa hienoa kuvaa mun ihanasta kesästä, jos mulla olis parempi kamera. Mutku ei sillä paskalla ikivanhalla (olin vissiin seiskalla kun se ostettiin, jos sitäkään) saa ikinä hyviä kuvia. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa että kaikki jähmettyy täysin liikkumattomaksi.

Nyt hieman terapeuttista ongelmanratkaisua. Sitten mahdollisesti telttaan nukkumaan rakkaani Villen kanssa. (Kyllä, juuri sen, josta aina kirjoitan raivoa tihkuvia angstimerkintöjä tänne.)

Tilasinpas 12 kipaletta spiraaliluita ja plansetin. Meinasin myös tilata ihanan mustan sukkanauhavyön, mutta en sitten viittinyt. Vielä. En muista oonko jo joskus sanonut, mutta mä teetän tuolla Belle Modestella joskus korsetin. Se tulee luultavasti olemaan suuri ja järkyttävä oivallus siitä, kuinka kamalia korsetteja itse osaan väkertää.

Tuli muuten tänään kamalan paska olo, kun kävelin kaupungilla korsetti päällä. Joka ikinen vastaantullut nainen katsoi mua jotenkin negatiivisesti. Ilkeästi, halveksivasti, vihaisesti, vahingoniloisesti. Iski kauhea epävarmuuskohtaus kun kaikki vaikutti niin hyökkääviltä. Tosin ainoastaan naiset, miehet oli ihan normaaleja. Eikä mun vaatteissa ollut tosiaan muuta erikoista kuin se korsetti, sen lisäksi oli mustavalkoiset korkeavyötäröiset ja kapeat farkut ja musta toppi ja siinä päällä sellanen pitsibolero, jossa on pitkät hihat. Ja oli mulla kuulokkeet ja rillit päässä.

Mut siis mikä niissä korseteissa on niin kamalaa? Haluaisko joku naispuolinen informoida mua?
Arja sanoi että mä vaan näytin liian hyvältä, mutta enpä tiedä. :D En mäkään yleensä tuijota kauniita naisia pahasti, ihailevasti ehkä.

Evillä täs. On hiukkapiukka boring. Tai no olishan tossa toi korsetti mitä pitäis tehdä, mut en mä jaksa. Liian tarkkaa hommaa. Se sinivihreä satiini muuten haisee ihan bensalta kun sitä silittää. :D Äitin kans kahdestaan kotona. Tai onhan täällä neljä koiraa ja kolme kissaa, mut niin. Sain mummulta 25 euroa kahdesta t-paidasta, joihin se oli ostanu jo kankaatkin. Vähä ansaitsin. Ne oli nimittäin lastenleikkiä ne paidat tehdä. Mut enpä valita. Vois muuten tilata nyt ne luut ja plansetin sieltä. Belle Modestelta. Sais joskus ton korsetin tehtyäkin. Ja olis ehkä innostusta paremmin jos olis jo värkit seuraavaan vaiheeseen. Sirkoista en oikeen tiiä että mistä ne kiskon ja millä ne kiinnitän. Ehkä mä teen ne vasta koulussa. Aika jänskää, että koulu alkaa jo kahdentoista päivän päästä. 8) Vähän ootan sitä. Näkee taas kaikki kaverit ja hyvät tyypit ja Tuiren ja vaatetuspuolen. Siis luokat ja käytävät ja kaikki. Pääsee syömään iki-ihanaa kouluruokaa. :D Ei se kovin ihanaa kyllä oo, mut ehkä se vaihteeksi oliskin hyvää.

Minnakin tulee huomenna kotiin, jeee. Ärsyttää kun täällä ei oo tosiaan ketään. Iskä, Outi, Matsu ja pikkusiskokin on Kangasalalla, enkä tiiä kauanko ne siellä meinaa olla. Olis ollu kiva nähdä niitäkin nyt. Kun oon officially lomalla. Mut soitin iskälle tänään ja puhuttiin harvinaisen pitkään (=ehkä kymmenen minuuttia). En tiiä meinaanko olla koko tän viikon Evilllä vai mitä mä teen. Houkuttais kyllä ehkä mennä vielä Seinäjoelle, mut kattoo nyt. Ehkä jos Minna tulee Seinäjoelle junalla, niin mä meen mukaan ja haen kotoa koneen ja näytön ja pelejä. Sitte voisin viihtyä täällä vähän paremmin, hah.

Nyt sinne bellemodeste.comiin kattelemaan. Tsekatkaa, ompelijatoverini, se verkkokauppa.

Otin toiset korvikset tänään. Kummallisen näköistä.

Oli periaatteessa viimeinen päivä töissä, mutta Arja ylipuhui mut tulemaan sinne vielä visiitille huomenna. Ja onhan mulla se korsetti kesken ja voin tehdä sitä vielä jonkin verran ennen kuin tilaan luut Belle Modestelta. Siitä korsetista tulee hieeeeno jos saan sen onnistumaan. Sellasta vähän vihertävän sinistä satiinia päällikangas. Kai sillä joku 10 cm pitäis saada pois vyötäröltä, jos se nyt meni niin kuin piti. Olin vähän huolimaton kaavojen kans, niin en oo ihan varma onko sitä kiristystä niin paljon kuin piti olla. Mutta kyllä se jonkun verran ainakin kiristää, mitä nyt sen proton perusteella voi sanoa. Ja sit mä sain Arjalta sellasta ihanaa vaaleanvihreää satiinia kaks palaa. Teen varmaan niistäkin joskus sitte korsetin, kun ei se kangas paljon muuhun kivaan riitä. Tai en ainakaan keksiny mitään käyttökelpoista ideaa. Niiiin ja liikutuin kauheesti, kun avasin kotona kirjekuoren, jonka Arja ojensi mulle ennen kuin lähdin kotiin tänään. Siellä oli 20€ lahjakortti Keskiselle ja sellanen kortti, missä luki synttäri- ja nimipäiväonnittelut ja "kiitos kesästä". Mulla tuli kyyneleet silmiin kun mä luin sen. :D Minäkö herkkä... Yeah. Mut se oli vaan niin jotenki ihanasti tehty Arjalta. Kumminki "vaan" mun pomo kahden kuukauden ajalta. Mutta onhan se kyllä niinkin, että meistä tuli jonkinlaisia ystäviä sen kahden kuukauden aikana ja kivaa on ollut, puhuttu kaikesta mahdollisesta ja muuta.

Lupasin mainostaa luokkatovereille Gildressiä työssäoppimispaikkana. ;D Siihen on kyllä oikeasti aihetta. Siellä on mukavia työkavereita (jos lasketaan pois mahdolliset ärsyttävät kanssatyössäoppijat), jossain määrin joustavat työajat ja jos on itellä jotain menoa, niin sen saa varmasti hoitaa sen menon sillon kun täytyy (esim. mä sain tänään käydä kesken työpäivän ottamassa ne korvikset ja ostamassa sapuskaa Subwaysta). Ja ennen kaikkea siellä oppii ihan sairaasti kaikkea. Erilaisten vaatteiden rakenteita esimerkiksi, ja asiakaspalvelua ja sovitusta. Ja päässälaskuja! :D En kyllä hallitse niitä vieläkään kovin hyvin. Mut onneks asiakkaat auttaa. Kaavojen tekemistäkään ei oo kauheasti, kun siitä ei vissiin tykkää melkeen kukaan muu kuin minä. :D

En sitten tiedä, onko siitä rakkaudesta enää mitään jäljellä.

Sanoin hei, kun tulin ovesta sisään. Ville teeskenteli nukkuvaa, kun tulin töistä kotiin ja minä rupesin siinä sitten laittamaan ruokaa ja söinkin. Jossain välissä se nousi ylös ja sen jälkeen oli aivan älyttömän pahalla päällä. Koko ajan se keksi jostain jonkun asian, mistä voi mulle valittaa ja mua syyttää. Enkä mä edes puhunut sille mitään sen "hei"n jälkeen, se vaan aina alotti jostain, ja sitten kun vastasin sille asiallisesti niin se veti herneet nenään ja sanoi aina jotain että "noku sä rupesit tollasta väittämään niin kai mäki sitte voin". Ja mä vaan vastailin sen kysymyksiin. En oikeasti käsitä, miten tuon kanssa pitäisi kyetä seurustelemaan. Ihme kyllä ei ole kuulunut nyt kertaakaan mitään kommenttia siitä, että oon tullut uskoon. Yleensä se on päällimmäinen aihe tuossa motkotuksessa. Ehkä se eilen illalla huomasi, miten autuaassa mielentilassa olin, kun se haki mut helluntaikirkolta.

Sain sen kerran oikeen huutamaankin, mutta siihen ehkä oli eniten aihetta koska mä vittuilin sille aiheesta sohvalla makaaminen. Ei se ole täällä taas muuta tehnytkään. Sitten se sanoi, että eihän sen nyt tarvi täällä mitään tehdäkään, kun ei se kerran asu täällä. Ja piti kovinkin sankaritekona sitä, että se maksoi eilen kaikki ostokset, kun käytiin kaupassa. Mä kyllä sanoin sille, että voin maksaa kaiken muun paitsi siiderit, koska mulla ei ollut papereita mukana. Se halusi välttämättä maksaa kaiken. Ja nyt sekin oli sitten taas mun vika, että en osallistunut ruokaostoksien kuluihin. Sanoin sille äsken, että voin mä ne sille maksaa jos se haluaa, mutta ei sekään sopinut. Ei sille mikään sovi.

En käsitä, mitä se musta haluaa jos se kerran vihaa mua noin paljon.

Väähän ooolii maaahtaaavaaaa!

Ja nyt nukkumaan.

Tänään en tehnyt töissä juuri muuta kuin purkasin paljetteja irti eräästä hienhajuisesta bolerosta. Yammmyy. Tosi hienoa. Nyt nukuttaa ihan ketusti ja on nälkä ja maha on sekaisin kait kahvin takia ja arrrrgh. Ajattelin mennä helluntaikirkolle tänään, mutta saa nyt nähdä jaksanko mä lähteä. Tarttisin kyllä aimo annoksen mielenrauhaa juurikin tänään. Ehkä mä poljen iänikuisella pyörälläni sinne. Joo. Vois kuulostaa ihan hyvältä.

Mutta eilen oli kauheaa. Valvoin ainakin kahteen, voi olla että pitempäänkin. Ja itkin ja muuta paskaa. Tänään on tullut vähän väliä kauhean synkkä fiilis. Sellanen siis oikeasti synkkä, eikä silleen huvittavasti synkkä. Tai no, on se varmaan aika monen miespuolisen mielestä huvittavaa. Mutjoo ihan sama, kun en kuitenkaan voi kirjottaa itse asiasta yhtään mitään niin antaapa olla ja moro.