Niin hiljaa katsoi, oli väsynyt hän.
Oli kulkenut loppuun elämän.
Enkeli rakkaan vierellä kulki,
tarttui käteen ja silmät sulki.
Syliinsä kietoi siivillään, hellästi
kuiskasi, nyt lähdetään.
Kerran sammuivat silmät kauniit ja kiltit niin,
pysähtyi sydän kultaisin.
Kaipaus on suuri ja sanaton,
suruni valtava, voimaton.
Olet tärkeä nyt ja aina,
sinua koskaan en unohda.