Seison keskellä kaupunkia,
sydän ilman unelmia,
lumipisarat kasvoihini hakkaa,
katson kuinka rakkauteni lakkaa.
Kylmä sateinen hiljaisuus,
loppui kahden ihmisen ihanuus,
kuin isku salaman,
kuin kosto jumalan.
Se repii, se raastaa, se pakastaa,
ei se anna enää rakastaa,
ei se anna tilaa kyynelille,
se peittää tuskan joka askelmille.
Jäätynyt rakkautein,
haihtui tähän vierellein,
ei sitä voi enää sulattaa,
ei se sula vaikka hehkuis maa.