pienet yksinäiset sielut jotka odottaa,
että tulis joku helvetin ihme ja korjais ne mukaan
tääl on liian monta kättä ilman taluttajaa,
tääl on liian monta suuta ilman sanottavaa,
eikä se mitä sä sanot vaan miten kauniiksi kaikki puetaan
Mä oon leikkinyt niin kauan, mä tahtoisin viimein jo lopettaa
mä oon liian monta kertaa herännyt,
kun valheet alkaa suupielistä taas valumaan
Mä tiedän, sä oot menossa, mut hetkeks aikaa istu
ja kuuntele mua kun mä pyydän
älä mee vielä, hetkeks aikaa jää
Tää ei oo sattumaa, tää on kohtaloo, tää on kaikki tässä nyt
sä oot ainoo, jota oon etsinyt ja pelännyt
jäisit kun mä pyydän mua kuuntelemaan
sä voit nauraa läpi päivät, sä voit huutaa läpi yön
sä teet niin kuin sä tahdot, jonkun kädestä sä syöt
ei mitä kaipaat, vaan mitä tarjotaan.