IRC-Galleria

Lokakuu viidestoist 2004
pari vuotta sitte aloin pitää päiväkirjaa
istun huonees hiljaa, nykyään en pärjää ilman
sitä et purkaisin mun omii patoutumii
tää paha olo välil toviks katoo unist
mut valokuvii katon ja samal nään sun naamas
sit tekee mieli vitu niskas vääntää paskaks
tajuutsä et se on raskast elää täs tuskas
oon hukas ku niskaa pelkkää kuraa enää luvas
ketää ei oo vastas ku mun laiva saapuu satamaan
tää vitu raivo laittaa taivaan ampuu salamaa
tartun kynää ja puran mun tunteet
tuun hulluks laskiessa minuuttei, tuntei
katon tyhjyyteen oon omas asunnossa yksin
nii hiljast, kuulen sydämeni tykytyksin
mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais

kertsi:
Istun pimees, kädet ristiin illal pistän
tää kipu kasvaa joku rinnas pistää
rukoilen vaikken usko mihinkää Luojaan
ne seuraa aina peräs vaik yritän suojaan
katon kuuta, ei pysy katse auringos
veri valuu, mun ranteet auki on
itku valuu poskel, mun sisää koskee

Marraskuu kolmas 2004
mä valvon yöt mut nukun aina päivisin
vedän hupun päähäni ettei kukaan mua näkisi
valvon väkisi ja sua aina mietin
viel etin sut käsiini, kostan hyvin mielin
en vois olla paskempaa ku olla katkera
viha nousee asteen taas en pysty katset tarkentaa
sillon kynän kärki katkee taas
sua ajattelen, ei riitä viha kuvaa sanat edes
turhautunu olo, enkä jaksa siivota
lattiat on pölys, neki pitäs varmaa kiillottaa
mut vitut siit, mä viihdyn synkkyydes
ihmiset on liia sokeit omas tyhmyydes
halveksuu joka ikist kuolevaista
elät vasta sillon ku sä kuolemaa haistat
kuolemaa maistaessa, kuolemaa rakastuu
kuolemaa maistaessasi, sun elämäsi avartuu

kertsi:
Istun pimees, kädet ristiin illal pistän
tää kipu kasvaa joku rinnas pistää
rukoilen vaikken usko mihinkää Luojaan
ne seuraa aina peräs vaik yritän suojaan
katon kuuta, ei pysy katse auringos
veri valuu, mun ranteet auki on
itku valuu poskel, mun sisää koskee

Joulukuun toinen 2004
tänään on sit se päivä, jota mä oon venannu
voin vaa rukoilla et mun sielu pelastuu
oon luvannu sulle kostaa, koska sä mua satutit
väität et se oli vahinko mut just mitä sä halusit
sä loit hirviön nyt on sun aikas kärsii
ajan kans menee järki, ku aika järsii
joka sekunti syö mua ku nurkas rotat juustoo
käsis ei oo tuntoo, yritän parempaan uskoo
kuulen välil äänii, nauruu ja hihityst
kitkemist, lauluu ja kellon tikityst
se on sitä niin kutsuttuu elämää
mut ne ei tiedä et piru on meijän perässä
ihmiset luulee et joku hannibal on hirvee
mut ne ei oo nähny mua ja silmieni pilket
yöllä otan esiin hankkimani kirveen
me ollaan pois ku poliisit lukee verisen kirjeen