Monta on niitä jotka ovat mukavia, vain harvassa joita vihata. Täynnä rakkautta on se olio, joka sitä tarpeeksi saa. Täynnä synkkyyttä ja sotkua se pää, joka sitä vain antaa. Marttyyri ei ole se, joka rakkauden takia kuoli. Vaan raukka, huomionkipeä pelle joka syyllisti maailman. Monta on mukavaa, harvoja jota vihata. Miksi tehdä asioista hankalia? Miksi tehdä pienestä suurta? Miksi sitä ei vaan osaa? Mutta miksi taistella itseään vastaankaan? Miksi yrittää olla rakastettu jos ei sitä ole? Monta on mukavaa harvoja jota vihata. Silti suurin vihattu olet sinä, paras rakastajasi olet itse. On monta jota rakastaa, monia jota pitää hyvänä, mutta kylmä, ahdas ja tuskallinen on se sielu, jota ei takaisin rakasteta. Mistä se johtuu? Mielestäsi, itsestäsi, sinusta ja maailmastasi. Monta on mukavaa harvoja jota vihata. Yksi jonka tapat eli sielusi, mielesi ja ruumiisi.