Kirjeesi alkoi niin julmasti hei
altani jalat se viikoksi vei
kuinka mun viereltä vois
hypätä pois?
vieläkö muistat sen keväisen yön?
väitätkö että mä sanani syön?
elämä helpompi ois
jos unohtaa vois
mut odota vaan
mua odota vaan
kyllä kannun kiinni mä saan
sielu tuskaa on taas tulvillaan
Kannu-Matias sua kaipaan niin
Kannu-Matias oon yksin
Kannu-Matias sua kaipaan niin
Kannu-Matias jäät mun haaveisiin
Kannu-Matias jäät haaveisiin
viimeinen rivi, mä rakastan sua
kaikki ei tietenkään saa unohtua
eikä mun viereltäin vois
liueta pois
lopuksi kirjoitit vielä ps:
muistele mua, muista myös kannu itseäs
tahtoisi en, enkä vois
hävitä pois