en ole mitään mitä minusta luulet
en edes mitä suostun kertomaan
vain näet jälkeni peittäneen vuosien patinan
kun minä odotan
että löydätkö tien mun sydämeeni
ja väännätkö auki ruosteisen portin
oon etsinyt turhaan mä pelastajaa
sä olet kulkenut länteen ja itään
mutta löydätkö tien mun sydämeeni
ja käännätkö vielä viimeisen kortin
sen jälkeen et koskaan sä palata voi
vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään