halusin sut itselleni,
halusin sun tietävän,
pelkoni, iloni, suruni,
kaiken.
kunnes tajusin
en ole se oikea nainen.
nyt hämillään kirjoitan
tekstiä kirjaan,
koitan löytää uutta virtaa.
mut uskalla tuntea mitään en,
työnnän sut pois ja totean sen.
en halua enää lähelle päästää.
kylmyys, se sähköä säästää.
liekki jos syttyy,
en lämpöä tunne.
pois mut työnsit,
kun et.
vain halunnut riskiä ottaa.
ei toinen toistansa risteykses kohtaa.
pysyykö mielessä tunteeni tämä.
milloin pettää tää jää pettävä.
löydänkö koskaan
viereeni ketään?
joka tajuaa ei oo mitään pelättävää?
:o
-katy