IRC-Galleria

Klassinen biisi klassisen Pretty Womanin lopusta. Itse en kyllä pahemmin elokuvasta välitä (mitä nyt puitteista ja siitä punaisesta puvusta mikä Julia Robertsilla oli jossain vaiheessa.) Mutta tämä ei ollut se pointti.


Tuun ikävöimään sitä. Sillä oli iso osa mun elämässä ja mä todella rakastin sitä. Mutta on aika kasvaa ja mennä eteenpäin. Jostain on luovuttava. Se aika joka me oltiin yhdessä, oli myrskyisää. Välillä vihasin sitä raivokkaasti ja se aiheutti ongelmia ja riitoja ystävieni kanssa. Tämän uuden kanssa niitä riitoja tulee varmaankin enemmän ja aiheutan enemmän mielipiteiden jakautumista ja ärsytystä, mutta se on kohdattava. Edellinen oli turvani kun muut aiheuttivat mielipahaa enkä koskaan halunnut luopua siitä, nyt se on kuitenkin tapahtunut. Ehkä me tapaamme vielä jokin päivä ja palaamme yhteen, koskaan ei vo tietää mitä elämä tuo eteen.


Mustat hiukset, kiitos kaikesta :)




(jessus mikä pissis, ajattelette varmaan. senkus mun puolesta. olen pissis ja hiton ylpeä siitä jos se tarkoittaa sitä että tekee niinkuin itseään huvittaa :D )