Itseäni vihaan
ei...
En vihaa itseäni
vaan elämääni
Sitä, miten kaikki minut hylkäsivät
kun tukea kaipasin
miten jäin yksin
miten lapsena kuuntelin riitoja vanhempien
riidoista kaikista
vain yksi lause mieleeni jäi
sen sanoi isäni
jota niin rakastin
"Hän ei ole tyttäreni!"
niin hän sanoi
äidilleni
jota niin rakastin
Yksin paljon itkin
itkin pahaa oloa
yritin pois itkeä
ei auttanut
kun elämäni merkityksensä menetti
Elämäni merkityksen menetti
kun rakkaani
lähdit luotani
rakkaani
jota niin rakastin
Iltoja useita
istuin yksin huoneessani
kuunnellen
riitoja
huutoja
tavaroiden rikkoutumista
ääniä lyömisen
kun isäni
äitiäni löi
ja pahimmillaan
minua
tai sisartani
jota niin rakastin
Nyt kaikki on ohi
ei ole ketään
jota rakastaa
ketään
jolle voisin murheeni kertoa
jonka viereen voisin käpertyä
johon painautua
ja unohtaa kaikki
ketään
joka auttaisi pakenemaan todellisuutta
edes hetkeksi...
ketään
jota niin rakastaisin