IRC-Galleria

Istuimme Aneten huoneessa ja juttelimme tyypillisiä tyttöjen juttuja. Siellä täällä seinissä oli vielä kastiketta juhlistamme, samoin matossa ja katossakin oli muutama läiskä. Muuten huone oli ihan siisti.

Anette lakkasi kynsiään ja valitti:
”En tajua, miksei hän huomaa minua? Siis eikö hän huomaa, että olen kiinnostunut?”
”Kuka?” kysyin uteliaana.
”Jay!”
”Jaa-a... mutta ettekös te juuri nukkuneet yhdessä juhlien jälkeen?” kysyin.
”Me sammuimme!” Anetta huudahti.
”Silti. Eiköhän hän ole huomannut kiinnostuksesi,” sanoin ja hörppäsin ison kulauksen teestäni.
”Tuntuu, ettei ole,” Anetta huokaisi. Hetken Anette vain keskittyi kynsiinsä eikä sanonut mitään.
”Onko sinulla joku?” Anette kysyi yhtäkkiä.
”Huh?” kohotin katseeni muotilehdestä, jota olin lukemassa.
”Niin, onko sinulla ketään? Tai oletko kiinnostunut jostakusta?” Anette kysyi keskittyen taas kynsiinsä.
”No, olen vähän kahden vaiheilla. Minulla on eräs, josta olen pitänyt seiskasta asti ja nyt olen alkanut kiinnostua eräästä tutustani,” kerroin varovasti.
”Oikeasti? Tunnenko kumpaakaan?” Anette kysyi.
”Molemmat.”
”Oih! Ketkä he ovat? Vai haluatko jättää kertomatta?”
Olin hetken hiljaa ja mietin. Uskaltaisinko kertoa Anetelle?
”No, pidän ehkä asian mieluummin itselläni,” sanoin. Anette hymyili ja nyökkäsi.

Illalla makasin sängylläni ja mietin asioita. Olen ollut ihastunut yhteen tyyppiin seiskasta asti ja nyt olen alkanut kiinnostua eräästä läheisestä ystävästäni. En oikein tiedä, mitä tehdä... Pyörin sängyssä tovin, kunnes totesin, etten saa unta. Nousin ja astelin ikkunalle. Kadulla ei ollut ketään. Päätin lähteä ulos. Vedin housut jalkaani ja hupparin niskaani, nappasin avaimet ja kännykän ja avasin huoneeni ikkunan. Astuin ikkunalaudalle ja varovasti hivuttauduin katolle. Astelin varovasti paloportaille ja laskeuduin alas talon katolta.

”Alex?”
Käännähdin ja huomasin Steven. Poika oli pukeutunut kevyesti ja rennosti, kuten minäkin. Verkkarit ja harmaa huppari.

Steve on porukkamme toinen urheilija. Toinen on James. Hän pelaa amerikkalaista jalkapalloa jo 6. vuotta ja on aika hyvä. Olen tuntenut Steven ekasta luokasta asti. Hän on tosi mukava tyyppi. En oikein muuta osaa sanoakaan hänestä. Steve on isokokoinen, kuten monet amerikkalaisen jalkapallon pelaajat ovatkin. Hänellä on punertavat hiukset, jotka on normaalisti nostettu irokeesille – tuolloin se oli alhaalla –, hänellä on vihreät silmät ja vaalea iho.

”Mitä sinä täällä?” Steve kysyi.
Kohautin olkiani.
”En saanut unta ja tulin kävelylle,” totesin.
”Sama täällä,” Steve huokaisi. ”Mikä sinua valvottaa?”
”En oikein ole varma. Ehkä se, että tajusin jutellessani tänään Aneten kanssa, että olen jumissa. Pidän nimittäin eräästä pojasta aivan valtavasti, olen pitänyt hänestä pitkään, mutta hän ei tunnu huomaavan minua ja nyt olen alkanut kiinnostua eräästä toisesta. En tiedä, mitä tekisin...” kerroin Stevelle.
”Niinkö? Oletko varma siitä pojasta? Ettei hän vain sittenkin olisi huomannut sinua?” Steve kysyi.
”No, hän on yksi kaverini ja... no ymmärrät kai yskän?”
”Ymmärrän.”
”Entä mikä sinua valvottaa?” kysyin.
”No, liittyy vähän samaan asiaan. No, tunnen yhden tytön, joka on mukava ja älykäs ja kaunis ja kaikkea. Hän on ystäväni ja hänellä on hiukan vaikeuksia. Autan tietenkin häntä parhaani mukaan. Ongelmana on se, että en ole varma tunnenko häntä kohtaan jotain enemmänkin...” Steve kertoi.
”No, se ratkeaa helposti. Pyydä häntä ulos!” ehdotin.
”En hitossa! Olen varma, ettei se tyttö todellakaan pidä minusta!” Steve tuhahti.
”Olen varma, että pitäisi jos antaisit mahdollisuuden,” sanoin ja hymyilin. Steve näytti hämmentyneeltä.
”Ehkä niin... mutta tahdon olla ensin varma itsestäni,” Steve sanoi ja käänsi katseensa pois.