IRC-Galleria

”Danny?”
”Alex? Onko jokin hätänä?” tiesin, että veljeni kuuli äänestäni, ettei kaikki ole hyvin.
”Faija sekosi taas. Kävi meidän kimppuun ja... karkasimme Cassien kansa,” kerroin puhelimessa.
”Voi luoja... Missä olette?”
”Melkein teillä! Jätän Cassien sinne ja menen itse jonnekin muualle. Tulen tietysti käymään siellä katsomassa Cassieta joka päivä...”
”Mikset sinäkin jäisi? Olisi helpompaa ja olisit turvassa.”
”En vain voi. Nähdään kohta!” sanoin ja katkaisin puhelun.

Seisoimme veljemme kynnyksellä ja Danny katsoi meitä kuin hulluja.
”Oletteko kunnossa?” hän kysyi ja johdatti meidät sisälle.
Katsoin Dannyä ”oletko tosissasi?” – katseella.
”Anteeksi, ette tietenkään voi olla,” hän sanoi nopeasti. Danny vei Cassien vierashuoneeseen ja tuli sitten keittiöön luokseni.
”Mikset voi jäädä tänne?” Danny kysyi.
”Koska isä tulee ensimmäisenä tänne. Ja hän on raivoissaan siitä, että löin häntä paistinpannulla,” sanoin.
”Vaikka hän tulisi, hän ei pääse sisään. Olen varustautunut hyvin. Tarvittaessa minulta löytyy myös pistooli,” Danny kertoi.
”Anteeksi, en voi jäädä. Olen muualla turvassa. Huolehdi sinä Cassiesta,” sanoin ja halasin veljeäni tiukasti.

Seisoin rivitalon edessä ja katsoin sitä. Uskaltaisinko...? Entä jos...? Kosketin varovasti kasvojani kohdasta, johon isä oli lyönyt minua. Kohta oli arka ja turvoksissa. Kokosin itseni ja astelin yhdelle ulko-ovelle ja soitin ovikelloa. Kesti hetken ennen kuin Steve tuli avaamaan.
”Tere,” sanoin vaisusti.
”Voi helvetti! Isäsi...?”
Nyökkäsin.
”Vittu! Tule sisälle sieltä,” Steve väistyi, jotta saatoin astua sisälle.
”Mennään huoneeseeni,” Steve sanoi ja johdatti minut huoneeseensa.

Riisuin takin yltäni ja kengät jalastani ja jätin ne oven viereen reppuni ja koululaukkuni kanssa. Istuin sohvalle Steven viereen.
”Mistä faijasi tällä kertaa suuttui?”
”En tiedä, hän huusi jo äidille kun menin kotiin,” sanoin.
”Löin häntä paistinpannulla ja karkasimme Cassien kanssa,” sanoin. Steve katsoi minua järkyttyneenä.
”Et ole tosissasi?!”
Nyökkäsin.
”Voi helvetti!” Steve kirosi ja nojasi taaksepäin. Nostin jalkani sohvalle ja nojasin itsekin taaksepäin.
”Voinko olla täällä pari päivää? Sitten voin mennä Natalle ja...”
”Ole niin pitkään kuin haluat! Järjestän asian vanhempieni kanssa,” Steve sanoi.
Sain huokaista helpotuksesta.