Peittää kaikki muut äänet alleen.
Nuoren tytön itkun ja epätoivon huudot.
Musiikki peittää kaikki huudot ja riidat, mitkä kaikuvat huoneistossa. Mustat hiukset valahtavat kasvoille niiden hautautuessa käsivarsiin. Silmät sulkeutuvat kyynelten valuessa poskia pitkin levittäen tummat meikit mukanaan. Kynnet kaivautuvat kämmeniin nyrkkien puristuessa kiinni tiukasti. Veri nousee kynsien tuottamista haavoista ja valuu käsille. Kosteat silmät avautuvat ja katsovat verta käsissään. Tuo punainen väri saa tuon mustahiuksisen kaunottaren toivomaan pois pääsyä.
Siniset silmät katselevat kauniita ruusuja. Mustia ruusuja punaisten ruusujen rinnalla. Kynä liikkuu paperilla. Kirjoittaa viestiä.
Mustahiuksisen kaunottaren rakkaille.
Selittää.
Miten ei jaksanut kuunnella huutoja ainiaan. Miten ei jaksanut itkeä enää. Miten ei jaksanut rakastaa, koska tiesi sen turhaksi. Miten ei jaksanut yrittää, koska tiesi epäonnistuvansa. Miten ei jaksanut kertoa, koska kukaan ei välitä.
Jokainen sana paperilla lievittää tuskaa ja nostaa kyyneleitä kaunottaren silmiin. Kyyneleet kastelevat kirjeen.
Musta ruusu. Se lojui pöydällä yksinään kirjeen päällä. Kirjeen, joka selitti asioita…
Selitti, miksi mustahiuksinen kaunotar oli luovuttanut.
Selitti, miksi vanhemmat itkivät kaunista tytärtään.
Selitti, miksi mustahiuksinen kaunotar oli löydetty veren ympäröimänä kylpyhuoneen lattialta taannoin.
Tuo musta ruusu. Se oli tyttären suruvalittelu… omille vanhemmilleen… omasta kuolemastaan.
