IRC-Galleria

Kun kohotin pääni hetken kuluttua... Isä makasi selällään verilammikossa lattialla vieressäni. Cassien kiljui. Katsoin kuollutta isääni järkyttyneenä. Otsassa oli reikä, mistä luoti oli mennyt sisään. Käänsin katseeni Dannyyn, joka näytti vasta tajuavansa mitä oli tehnyt.
”Voi helvetti...” Danny huokaisi. Ponnahdin ylös ja ryntäsin Cassien luokse, joka tarttui minusta kiinni niin lujaa kuin pystyi.
”Kaikki on hyvin. Ei mikään hätä... Se on ohi nyt,” rauhoittelin Cassietä. Lola juoksi vessaan ohitseni suuta pidellen. Danny asetti pistoolin lipaston päälle ja kyyristyi maahan halaamaan meitä. Jätin Cassien Dannylle ja itse astelin isän ruumiin ohitse keittiöön, missä Riku, Jay ja Jon yrittivät saada muita tolpilleen. Astelin Steven luokse, joka piteli päätään.
”Oletko kunnossa?” kysyin.
”Kyllä tämä tästä,” poika sanoi.
”Entä itse?”
Nyökkäsin vain.
”Hyvä,” poika hymyili. Menin Natan luokse, joka oli kaksin kerroin lattialla.
”Onko kaikki kunnossa?” kysyin ja kyyristyin lattialle.
”Ei, tuntuu kuin...” Nata ei saanut lopetettua lausettaan vaan alkoi kakoa verta.
”Nata!” huudahdin. Lola hoiperteli keittiöön huonovointisen näköisenä, mutta lähti saman tien takaisin oksentamaan.
”Soittakaa hätänumeroon! HETI!” huusin.

”Ja kuollut on siis isäsi?” poliisi kuulusteli minulta.
Nyökkäsin.
”Kyllä, minun, Dannyn ja Cassien. Olen meistä keskimmäinen,” kerroin.
”Kiitos. Pyydän, että tulette vielä huomenna poliisiasemalle, jolloin voimme selvittää tämän läpikotaisin,” poliisi sanoi ja lähti kuulustelemaan muita. Otin Cassien syliini ja menin Steven luokse, joka istui ambulanssin luona. Hoitaja puhdisti haavaa Steven otsassa.
”Jääkö hän henkiin?” kysyin.
”Eiköhän. Hänen pitää vielä tulla kuvauksiin sairaalaan sisäisten verenvuotojen ja murtumien varalta,” hoitaja sanoi ja lähti hoitamaan muita ”potilaita”.
”Hei, kiitos kun puolustit minua,” kiitin ja suutelin Steveä.
”No, sehän on hommani poikaystävänäsi, vai mitä?” Steve sanoi ja hymyili.
”Silti! Kiitos, se merkitsi minulle paljon,” sanoin ja silitin pojan hiuksia.
”Tiedätkö miten Dannyn käy?” Steve kysyi.
”Ei mitään hajua. Anette lupasi palkata hyvän asianajajan. Sehän oli itsepuolustusta, joten...”

Kaikki siis oli hyvin hetken aikaa... mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Meillä se sattui sinä iltana kun olimme Dannyn luona porukalla viettämässä iltaa.

”Hei! Tyyppi huijaa!” Jay huudahti ja osoitti Leoa. Pojat pelasivat korttia lattialla kun Anette ja Lola pelasivat playstationia ja minä ja Nata leikimme Cassien kanssa.
”Enhän!” Leo kiisti asian.
”Aijaa! Mitkäs nämä kortit hihassasi sitten on?” Jay veti Leon hihasta viisi korttia. Leo änkytti saamatta aikaan yhtään kunnollista sanaa. Kaikki vain nauroivat.
”Tiedät säännöt Leo. Huijari ei pelaa,” Jon sanoi. Leo viskasi kortit lattialle ja nousi. Hän asettui sohvalle viereemme ja yhtyi keskusteluumme barbeista. Se oli huvittavaa puhua barbeista jonkun pojan kanssa.

Ovi kello soi.
”Se on varmaan pizzalähetti,” Danny sanoi ja nousi lattialta mennäkseen avaamaan oven.
”Pizzaa!” Cassie huudahti ja juoksi veljensä perään. Naurahdin Cassielle.
”Cassie on niin suloinen,” Nata sanoi.
”Niin on,” nyökkäsin. Kuulin Dannyn avaavan oven.

”Tiesin, että piilottelet tyttöjäni!” kuulin jonkun huutavan ovelta. Tunnistin äänen heti. Isä. Ponnahdin pystyyn ja juoksin eteiseen. Isä piteli Cassietä hiuksista kiinni ja tyttö itki ja Danny kompuroi juuri pystyyn. Isä oli lyönyt häntä.
”Heidän on parempi täällä kuin sinun hakattavana!” Danny huudahti.
”TURPA KIINNI!” isä huusi ja löi Dannyn takaisin maahan. Sitten hän huomasi minut.
”Ja sinä... senkin huoran penikka! Kunhan pääsemme kotiin, sinua odottaa sellainen selkäsauna, ettet voi edes kuvitella!” isä ärisi. Hän viskasi Cassien maahan ja astui Dannyn ylitse minua kohti. Nata, Steve ja Leo olivat tulleet katsomaan mitä oikein tapahtui. Steve veti minut itsensä taakse piiloon.
”Uskallapas koskea Alexiin!” Steve sanoi uhkaavasti.
”Minä kosken tyttööni jos minua huvittaa!” isä ärähti. Steve ei ollut moksiskaan. Olihan hän isompi kuin isäni, mutta isällä on enemmän voimaa. Siitä voin olla varma.
”Joten VÄISTY!” isä huusi.
”Emme!” Nata asettui Steven viereen, jolloin peityin kokonaan heidän taakseen. Muut olivat jättäneet tekemisensä kesken ja olivat nousseet seisomaan.
”Mistä sinäkään tiedät mitään?! Huoran äpärä! Narkkarilapsi!” isä ärähti Natalle. En kestänyt kuunnella sellaista.
”Älä nimittele Nataa! Hän on paljon arvokkaampi kuin sinä!” Steve ärähti. Siinä meni isän raja. Hän löi Steveä vatsaan ja poika putosi polvilleen. Nata seisoi edelleen edessäni. Leo asettui Steven paikalle, vaikka tiesi, ettei pärjäisi isälle. James asteli taakseni.
”Turhaan te puolustatte tuota lehmää! Saan hänet kuitenkin!” isä ärisi ja tarttui Nataa hiuksista – Nata kiljaisi – ja veti Natan lattialle. Kavahdin. Katsoin isän ohi Dannyyn, joka yritti kompuroida pystyyn ja Cassieen, joka itki seinän vieressä hiljaa.
Isä läimäisi Leoa, joka lennähti sivuun iskun voimasta – sellainen tikku kun oli. James asettui eteeni uhmakkaasti. Isä yritti tarttua Jamesiin, mutta James tarttuikin isään ja heitti hänet suuressa kaaressa lattialle. James harrastaa judoa nimittäin.
”Perhanan kakarat...” isä mutisi ja veti Jamesin toisesta jalasta, jolloin pojalta meni tasapaino ja hän kaatui kopauttaen päänsä hienosti seinään ja menettäen tajuntansa. Peruutin varovasti keittiöön. Isä kompuroi perässäni.
”Nyt olet minun! Sinä tulet kotiin, tahdoit tai et!” isä ärähti ja tarttui minua kaulasta kiinni. Huusin.
”Älä koske hänen!” Steve ärähti hypätessään isän niskaan. Isä päästi minusta irti ja valahdin lattialle. Hetkeen en tiennyt mitä tapahtui. Olin ihan pimennossa. Ja kun tajusin missä mentiin, isä tarttui minua niskasta kiinni ja nosti pystyyn. Parahdin kivusta. Katsoin ympärilleni. Steve ja Leo makasivat lattialla Natan ja Aneten kanssa.
”Mitä oikein teit heille?!” huusin ja yritin lyödä isää, mutta isä ei ollut moksiskaan vaan lähti taluttamaan minua eteiseen. James makasi edelleen tajuttomana, Lola oli kyyristynyt veljensä ylle. Muut pysyttelivät kauempana.
”Päästä irti siskostani!” Danny seisoi uhmakkaasti eteisen käytävällä ja osoitti pistoolilla isää.
”Et sinä uskalla ampua,” isä naurahti.
”Katotaanko?” Danny sanoi ja latasi aseen. Isä veti minut itsensä turvaksi.
”Päästä Alex menemään!” Danny sanoi.
”En! Tämä ja tuo pienempi huora lähtee mukaani!” isä ärähti.
”En voi sallia sitä,” Danny sanoi.
”Väisty!”
”EN VITUSSA!” Danny huusi. Samassa isä viskasi minut maahan ja hyökkäsi Dannyä kohti.

LAUKAUS!

Pari seuraavaa viikkoa meni huolettomasti. Ei tapahtunut oikeastaan mitään ihmeellistä. Kävimme porukalla viettämässä iltaa Rikun luona yhtenä päivänä. Silloin oli todella mukavaa. Totesimme, että siitä oli pitkä aika kun viimeksi vietimme iltaa niin. Pelasimme korttia, juttelimme, katsoimme televisiota, pelasimme playstationia – ja ennen kaikkea – olimme selvin päin! Normaalisti vedämme kaikki aivan lärvit ja teemme kaikkea tyhmää ja seuraavana päivänä emme muista mitään. Oli todella mukavaa viettää iltaa niin.

Entä minä ja Steve? No, aloimme seurustella. Eipä siinä kai mitään ihmeellistä. Steve on loistava suutelija! Ja monin tavoin loistava poikaystävä. Olen onnellinen hänen vierellään. Toivon, että pysyn Steven vierellä mahdollisimman pitkään.

Muutin myös Natan luokse. Siellä tiedän olevani todella turvassa – vaikka olinhan minä Stevenkin luona – sillä tiesin ettei isäni voisi löytää minua Natan luota. Vanhempani eivät tunne ystäviäni, paitsi Steven. Hän on entisen perhetutun poika. Siksi asun mieluummin Natan luona. Ja Natan kanssa voin olla niin avoin ja oma itseni kuin haluan. Nata ei välitä. Siksi olemme ystäviä.

Saatatte miettiä, kuka on se toinen, kenestä aloin kiinnostua. No, se on Nata. Kyllä, rakas Natalieni. Katselen edelleen häntä. Lisää hyviä puolia siinä, että asun hänen luonaan. Niin, olen biseksuaali. Minulla on aikaisemmin ollut kaksi tyttöystävää, mutta heistä ei puhuta. Salaan hyvin seksuaalisuuteni. Ainoastaan Steve tietää meidän porukastamme. Nata ei varmaan päästäisi minua asumaan heille jos tietäisi. Siksi en kerro – vaikka hän onkin paras ystäväni.

Kun palasin myöhemmin Stevelle, poika oli jo nukkumassa. Onneksi olin saanut vara-avaimen käyttööni siksi aikaa kun asun heidän luonaan. Istahdin sohvalle ja katsoin Steveä. Uskomatonta... Oliko minulla todellakin mahdollisuudet tuohon jätkään? En olisi uskonut sitä... Nousin ja vaihdoin nopeasti vaatteet – luottaen siihen, että Steve todellakin nukkui, sillä en olisi jaksanut mennä toiseen huoneeseen vaihtamaan vaatteita. Asetuin Steven viereen omalle puolelleni sänkyä makaamaan selälleni peiton alle ja jäin tuijottamaan kattoa.
”Mmmm... Alex?” kuulin Steven mumisevan.
”Herätinkö sinut?” kysyin.
”Ei se mitään. Tulitko vasta nyt?” Steve kysyi unisesti ja katsoi kelloa.
”Joo. Paljon se on?”
”Puoli yksi. Missä oikein olit?”
”Lolalla. Anteeksi, huolestuitko?”
”Vähän. Luulin, että sinut oli viety takaisin kotiin,” Steve sanoi.
”Anteeksi,” sanoin ja kierähdin kyljelleni, jolloin olin kasvotusten Steven kanssa.
”Ei se mitään, ” – Steve sulki silmänsä ja hymyili – ”Onneksi olet turvassa.”
Steve veti minut lähemmäs itseään ja syleili minua. Siinä oli mukava olla. Tunsin olevani todella turvassa, enemmän kuin missään muualla. Pian nukahdinkin siihen Steven käsien lomaan.

Kun heräsin aamulla kohtasin Steven lempeän katseen.
”Huomenta.”
”H-huomenta!” haukottelin ja venyttelin.
”Nukuitko hyvin?” Steve kysyi.
”Paremmin kuin hyvin. Voisin tottua tähän,” sanoin ja hymyilin iloisesti. Suljin silmäni uudelleen ja makasin siinä. Tunsin, miten Steve silitti kasvojani ja hiuksiani kevyesti. Hetken päästä tunsin jotain, mitä olin toivonut jos pitkään. Tunsin, kuinka Steven huulet painautuivat omiini. Vastasin suudelmaan intohimoisesti.

Makasin nurmikolla suuren puun varjossa Lolan ja Jonin kanssa. Lola on porukkamme hippi ja Jon... häntä voisi sanoa diileriksi jopa. Pyydä jotain häneltä, mitä tahansa, niin hän hommaa sen sinulle. Tietenkin sopivaa korvausta vastaan.

Lola on siis hippimme. Hän on porukkamme toisen urheilijan Jamesin pikkusisko ja oikein mukava mielestäni, siis silloin kun hän ei puhu eläinten suojelemisesta tai yritä käännyttää vegetaristiksi tai jotain vastaavaa. Lola taitaa olla porukkamme nuorin. Hän pukeutuu myös hiukan värikkäästi. No, mitä hipiltä voi odottaa? Hänellä on myös ruskeat suorat ja hyvin pitkät hiukset sekä ruskeat silmät. Hän on myös hiukan tummempi kuin me muut, hän on puoliksi espanjalainen.

Entä Jon? Diileri! Vaikea muuta sanoa. Lola ja Nata saavat kaikki aineensa Jonilta. Jonin oikea nimi on muuten Jonathan. En tunne Jonia kovinkaan hyvin, hän on vasta muuttanut tänne. Törmäsimme häneen yhdissä bileissä pari kolme kuukautta sitten. Hän on aikamoinen fruide, täytyy myöntää. Vaaleat, hyvin laitetut hiukset, vaalean siniset silmät sekä vaalea iho. Ja hän on muutenkin oikea nättipoika.

Makasin siinä nurmikolla heidän kanssaan ja poltin röökiä. En varsinaisesti polta, silloin tällöin tulee välillä vedettyä kyllä.
”Onko teille tapahtunut jotain maailmaa mullistavaa viime aikoina?” kysyin.
”Eip,” Lola sanoi.
”Jotkut luulevat, että pystyn mahdottomiin. Joku halusi KILON maria perjantaiksi! Mieti, KILON! Mihin joku tarvitsee niin paljon?!” Jon tuhahti.
”Oikeasti?! Ihan järjetöntä!” sanoin.
”Kyllä!”
”Entä sinä? Onko jotain uutta?” Lola kysyi.
”Eipä mitään ihmeellistä. Karattiin siskon kanssa kotoa ja asun nyt vähän aikaa Steven luona – ja hän muuten pyysi minua ulos – ja sitten menen Natan luokse asumaan joksikin aikaa. Sen jälkeen menen varmaan Dannyn luokse, jätin Cassien hänelle,” kerroin mukamas huolettomasti.
”Vou vou! Kelaas taaksepäin! Steve pyysi sinua ulos?!” Jon nousi istumaan ja katsoi minua hetken.
Nyökkäsin.
”Voihan perkele sentään! En olisi siitä jätkästä uskonut! Siis tehän olette olleet kakaroista asti ystäviä ja nyt... Voi jeesus!” Jon sanoi epäuskoisesti ja kaatui takaisin nurmikolle.
”No, mutta sehän on hyvä asia! Sinähän pidät Stevestä, vai mitä?” Lola kysyi.
”Jeah... Niinhän se on...” sanoin ja uppouduin unelmiini.

”Alex!”
Hätkähdin hereille. Olin nukahtanut siihen nurmikolle.
”Mitä?” kysyin ihmeissäni ja nousin istumaan. Alkoi olla jo hämärä.
”Kytät! Ne voivat etsiä sinua kerta karkasit,” Lola sanoi.
”Hitto! Totta! Mentiin!” ponnahdin ylös ja lähdimme Lolan kanssa hölkkäämään pois puistosta. Jon oli näemmä lähtenyt aikaisemmin.
”Lähtikö Jon jo?”
”Joo, se lähti etsimään sitä kiloa maria,” Lola sanoi.
”Okei.”
Hölkkäsimme pois puistosta ja lähdimme Lolalle päin.

Kaaduin Lolan huoneen sohvalle ja viskasin kenkäni huoneen nurkkaan, minne Lolakin heitti kenkänsä. Yritimme kumpikin tasata hengitystämme. Olimme joutuneet juoksemaan viitisen korttelia kun huomasimme kyttien lähestyvän. En nimittäin tahdo palata takaisin kotiin! Se olisi helvettiä...

Kun avasin silmäni huomasin tuijottavani valkoista kattoa. Suljin silmäni hetkeksi ja... Ponnahdin istumaan. Olin jo unohtanut, että olin Steven luona. Katsoin poikaa, joka nukkui vieressäni. Stevellä sattuu nimittäin olemaan kahden hengen sänky, joten...

Kaaduin takaisin makaamaan sängylle ja katsoin Steveä. Niin hyvännäköinen...

”Oletko kunnossa?” Nata kysyi kun kävelin välitunnilla hänen kanssa.
”Eiköhän tämä tästä... Asun nyt vähän aikaa Steven luona ja sitten tulen teille jos sopii,” sanoin.
”Tietysti sopii! Olethan ystäväni,” Nata sanoi ja otti käteni omaansa.
Hymyilin kiitokseksi Natalle.

Istuin tylsistyneenä historian tunnilla. Koko luokka oli täysin horroksessa. Onneksi istun aivan luokan perällä, joten voin olla siellä rauhassa. Piirtelin luonnosvihkooni silmää. Se oli itse asiassa aika hieno. Piirrän paljon silmiä. Pidän silmistä. Varjostin juuri silmää kun piirrokseni päälle lennähti paperipallo. Kohotin katseeni ja katsoin siihen suuntaan, josta pallo oli lentänyt. Steve. Hän oli heittänyt sen. Hän istui minusta nähden viistosti takaoikealla. Avasin pallon varovasti ettei vain se repeytyisi. Paperin palaan oli kirjoitettu jotain suttuisella käsialalla. Tunnistin sen heti Steven käsialaksi.

"Sen jälkeen kun puhuimme yöllä, olen ajatellut. Olet oikeassa! Pyydän sitä tyttöä ulos! Alex, lähtisitkö ulos kanssani?"

Katsoin paperia ihmeissäni. Ei, tämä ei voi olla totta... Steve pyysi minua ulos! Poika, josta olen pitänyt seitsemänneltä asti... Otin kynän ja kirjoitin myöntävän vastauksen paperiin. Sitten rutistin paperin taas palloksi ja heitin Stevelle. Katsoin kun poika luki paperin. Steve katsoi minuun ja hymyili iloisesti.

”Danny?”
”Alex? Onko jokin hätänä?” tiesin, että veljeni kuuli äänestäni, ettei kaikki ole hyvin.
”Faija sekosi taas. Kävi meidän kimppuun ja... karkasimme Cassien kansa,” kerroin puhelimessa.
”Voi luoja... Missä olette?”
”Melkein teillä! Jätän Cassien sinne ja menen itse jonnekin muualle. Tulen tietysti käymään siellä katsomassa Cassieta joka päivä...”
”Mikset sinäkin jäisi? Olisi helpompaa ja olisit turvassa.”
”En vain voi. Nähdään kohta!” sanoin ja katkaisin puhelun.

Seisoimme veljemme kynnyksellä ja Danny katsoi meitä kuin hulluja.
”Oletteko kunnossa?” hän kysyi ja johdatti meidät sisälle.
Katsoin Dannyä ”oletko tosissasi?” – katseella.
”Anteeksi, ette tietenkään voi olla,” hän sanoi nopeasti. Danny vei Cassien vierashuoneeseen ja tuli sitten keittiöön luokseni.
”Mikset voi jäädä tänne?” Danny kysyi.
”Koska isä tulee ensimmäisenä tänne. Ja hän on raivoissaan siitä, että löin häntä paistinpannulla,” sanoin.
”Vaikka hän tulisi, hän ei pääse sisään. Olen varustautunut hyvin. Tarvittaessa minulta löytyy myös pistooli,” Danny kertoi.
”Anteeksi, en voi jäädä. Olen muualla turvassa. Huolehdi sinä Cassiesta,” sanoin ja halasin veljeäni tiukasti.

Seisoin rivitalon edessä ja katsoin sitä. Uskaltaisinko...? Entä jos...? Kosketin varovasti kasvojani kohdasta, johon isä oli lyönyt minua. Kohta oli arka ja turvoksissa. Kokosin itseni ja astelin yhdelle ulko-ovelle ja soitin ovikelloa. Kesti hetken ennen kuin Steve tuli avaamaan.
”Tere,” sanoin vaisusti.
”Voi helvetti! Isäsi...?”
Nyökkäsin.
”Vittu! Tule sisälle sieltä,” Steve väistyi, jotta saatoin astua sisälle.
”Mennään huoneeseeni,” Steve sanoi ja johdatti minut huoneeseensa.

Riisuin takin yltäni ja kengät jalastani ja jätin ne oven viereen reppuni ja koululaukkuni kanssa. Istuin sohvalle Steven viereen.
”Mistä faijasi tällä kertaa suuttui?”
”En tiedä, hän huusi jo äidille kun menin kotiin,” sanoin.
”Löin häntä paistinpannulla ja karkasimme Cassien kanssa,” sanoin. Steve katsoi minua järkyttyneenä.
”Et ole tosissasi?!”
Nyökkäsin.
”Voi helvetti!” Steve kirosi ja nojasi taaksepäin. Nostin jalkani sohvalle ja nojasin itsekin taaksepäin.
”Voinko olla täällä pari päivää? Sitten voin mennä Natalle ja...”
”Ole niin pitkään kuin haluat! Järjestän asian vanhempieni kanssa,” Steve sanoi.
Sain huokaista helpotuksesta.

”SENKIN SAATANAN HUORA! ETKÖ OSAA TEHDÄ MITÄÄN OIKEIN?!” isäni huusi keittiössä kun tulin kotiin. Yritin laittaa ulko-oven kiinni hiljaa, mutten onnistunut, sillä isä tuli katsomaan eteiseen.
”Ja sinäkin vielä! Vitun ÄPÄRÄ! Koulusta sataa lappuja jälki-istunnoista ja aineiden ehdoista ja varoituksia pakkolomasta! ETKÖ SINÄKÄÄN OSAA TEHDÄ MITÄÄN OIKEIN?!” isä huusi. Seisoin paikoillani hiljaa.
”Vastaa!” isä ärähti. Säikähdin sitä.
”O-osaan,” änkytin. Isä on ainut asia, mitä pelkään. Kuulin äidin itkevän keittiössä. Toivottavasti sisareni ei ollut kotona tai jos oli, niin omassa huoneessaan.
”Ei vittu vaikuta siltä! TE MOLEMMAT OLETTE HYÖDYTTÖMIÄ LEHMIÄ!” isä jatkoi huutamista ja marssi olohuoneeseen. Kiiruhdin keittiöön. Äitini istui lattialla itkemässä ja piteli kasvojaan. Isä oli taas lyönyt häntä.

Isä marssi takaisin keittiöön ja tarttui minua hiuksistani. Parahdin kun isä veti minut hiuksista lattialle.
”Vittu saisit sinäkin opetella tekemään jotain muuta kuin oksentamaan ja viiltelemään! SAATANA! Tiedätkö paljon hoitosi maksavat oikein?! HELVETIN PALJON! Ja ne auttavat... EI VITTU YHTÄÄN!” isä huusi suoraan korvaani. Hän veti minut takaisin seisaalleni ja löi olan takaa. Menetin tasapainoni ja olin taas maassa. Kyyneleet täyttivät silmäni ja valuivat poskia pitkin. Pitelin kasvojani.

Kuulin ulko-oven käyvän. Cassie oli tullut kotiin! Isä ryntäsi eteiseen ja kuulin läimäyksen. Siskoni kirkaisi. Siinä meni raja! Ponkaisin ylös lattialta, nappasin paistinpannun, jossa oli kuumaa rasvaa, ja ryntäsin eteiseen. Löin niin lujaa kuin jaksoin. Isä karjui. Kuuma rasva poltteli hänen niskaansa. Nappasin sisareni kädestä kiinni ja juoksimme yläkertaan.

”Odota tässä,” sanoin siskolleni ja ryntäsin huoneeseeni. Olin valmistautunut. Tiesin, että minulla vielä napsahtaa päässä joku päivä. Otin kaksi reppua sänkyni alta, toisessa oli tavarat minulle, toisessa sisarelleni. Otin sisartani kädestä ja ryntäsimme alakertaa. Isä karjui tuskissaan eteisessä. Avasin ulko-oven ja juoksimme karkuun.

Musiikki pauhaa.
Valot vilkkuvat.
Kuumuus nousee.
Promillet kohoavat.
Tripit alkavat.
Yö jatkuu.
Juhlat eivät pääty koskaan.
Ei ennen kuoleman tanssia...

Natalie istuu Nickin kanssa sohvilla V.I.P. – alueella ja polttaa ruohoa.
Ah! Että tekee hyvää!
Hän vetää kunnon sauhut.
”Nata?”
”Huh? Mitä Nick?”
”Tahdotko varmasti nähdä sen tanssin?”
”Tahdon. Se on illan koho kohta.”
”Oletko aivan varma?”
”Kuinka niin?”
”Esiintyjät tanssivat, sitten heidät tuodaan tänne. Heitä naidaan kuin huoria ja lopuksi silmät porataan. Haluatko nähdä sen? Kesken kaiken ei poistuta.”
Hmm...
”Tahdon.”
”Jos niin sanot, mutta muista... Minä varoitin.”
Nick nousee sohvalta ja astelee aidalle. Hän katsoo juhlijoita. Peter ja Andy nousevat portaat tasanteelle.
”Kuulitko jo? Päätanssija on kuumempi kuin Pamela Andersson!” Peter kertoo.
Nick nyökkää.
”Hannah.”
”Mitä?” Peter viskaa sätkän juhlijoiden joukkoon.
”Tanssija on Hannah.” Nick kuiskaa.
”Mistä tiedät? Ja kuka Hannah?” Peter ihmettelee. Andy menee Natalien luokse sohvalle ja suutelee tätä intohimoisesti.
Mikä huora! Suutelee ja nai jokaista jätkää jonka tuntee.
”Natan sisko, Hannah.”
Peter katsoo Nickiä järkyttyneenä.
”Tietääkö hän?”
Nick pudistaa päätään.
”Eikä saakaan tietää. Järkätään hänelle kunnon trippi, niin saamme naida heitä kumpaakin.”
Peter katsoo Nickiä.
”Et ole tosissasi!”
Peterin promillet laskevat takaisin nolla lukemiin.
”Hän on tyttöystäväsi! Miten oikein voit tehdä niin?!” Peter ärähtää.
”Hän on HUORA! Eikä mikään tyttöystävä! Katso vaikka!” Nick osoittaa Andya ja Natalieta, jotka nuolevat toisiaan. Natalien paita ja rintaliivit on viskattu vähän matkan päähän ja Andy lääppii hänen rintojaan. Natalien hame on rullautunut ylös ja Andyn housut on nilkoissa. Andy nai Natalieta kovaa.
”Mutta hän rakastaa sinua silti! Olen kuullut hänen itkevän ja rukoilevan anteeksi antoa.” Peter kertoo.
”Eikä rakasta... hän rakastaa seksiä... Ja sitä hän tulee saamaan tänä iltana enemmän kuin voi kuvitella!”
Peter katsoo järkyttyneenä ystäväänsä.

Palattuani kotiin mietin mistä olin puhunut Steven kanssa. Ajatella, että Stevelläkin on ongelmia rakkauselämässä. Olisin olettanut, että Stevellä olisi upea muija. Onhan Steve komea – ainakin minun mielestäni – ja hänellä on hyvä kroppa. Ja hän on mukavakin. Ihmettelen Steven tilannetta. Minua harmittaa Steven puolesta, ettei hän ole varma tunteistaan... en kyllä minäkään ole.

”ALEX! HERÄÄ!” heräsin siihen kun joku takoi huoneeni ovea. Nousin istumaan ja hieroin silmiäni. Olin nukahtanut kyyneliin. En tiedä, miksi olin itkenyt. En muista. Minulla oli vielä vaatteet päälläkin.
”ALEX!” se oli äitini.
”Mitä?!” ärähdin.
”Ylös heti! Myöhästyt koulusta!” äiti huusi oven läpi. Kuulin kuinka hän lähti oveltani. Istuin hetken paikallani. Sitten ryntäsin kylpyhuoneeseeni, tungin sormet kurkkuuni ja oksensin vessanpönttöön. Olin hetken aikaa siinä polvillani. En saisi tehdä enää näin...

Istuin ruokalassa yksin ja tökin ruokaa. En tahtonut syödä, mutta oli pakko.
”Hei!” Nata istui minua vastapäätä vesipullon kanssa.
”Tere...” sanoin apaattisesti.
”Jokin on nyt vialla,” Nata sanoi. Tökin vain ruokaa enkä sanonut mitään.
”Kerro vaan kulta,” Nata sanoi.
Pudotin haarukan ja huokaisin syvään.
”Steve ehkä pitää jostain tytöstä, mutta ei ole varma tunteistaan ja... Ärgh!” hautasin pääni käsiini.
”Oletko varma, ettei se tyttö ole sinä?” Nata kysyi.
”Aivan varma! Miksi hän olisi kiinnostunut minusta?” huokaisin.
”Olethan todella upea!” Nata sanoi hymyillen.
”Jotenkin en usko sinua, olethan aina pilvessä,” sanoin.
Nata kohautti olkiaan.
”Ehkä olenkin, mutta olet silti upea. Tajuanhan minä sen verran,” Nata sanoi iloisesti.
”Olen kaukana upeasta... Olen varma, että se tyttö, josta Steve pitää, on todella nätti ja hienostunut ja pukeutuu hienosti, joku Aneten tapainen kumminkin,” tuhahdin.
”Älä ole niin varma,” Nata sanoi ja silitti hiuksiani.