IRC-Galleria

"mua pelotti, oli kauheet pelkotilat yms. ku en ollu uskos. Kuolemaa, Maailmanloppua kaikkee sellast." "Mutta kun tulin uskoon ni kylläpä ei pelota enää yhtää" Niinpä... kaatuu kategoriaan kaksi.

Minulle vihdoin selvisi pääpiirteittäin miksi ihmiset uskoo. En pitänyt vastauksista. Kyllä syitä on muutama. Syy miksi tämä on yhden kappaleen loppu, on että minun ei tarvitse enää etsiä omaa uskoani. Tajusin vihdoin tämän huijauksen luonteen. Sääli sinänsä, mutta onpahan vähemmän pohdittavaa jatkossa. Mutta nyt ne huomaamani uskomisen syyt pääpiirteittäin:

Ensimmäinen syy (kategoria 1): Ehkä myös se tunnetuin eli kasvuympäristö. Vanhemmat uskoo, suku uskoo, tuttavapiiri uskoo, naapurit ei, mutta ne onkin Saatanan kätyreitä. Raamattu ja vanhemmat määrittelee todellisuuden, ja jos joku muu sanoo muuta, hän on paholaisen vaikutuksessa. Aamen.

Toinen syy (kategoria 2): Pelko, ymmärtämättömyys ja tyytymättömyys.
Pelko kuolemasta, pelko siitä että joskus kaikki loppuu ja sen jälkeen ei ole mitään. Joillekin yksilöille tämä on käsittämättömän vaikea pala niellä. Joillekin niin vaikea että se aiheuttaa psyykkisiä oireita.
On psyykkisesti helpompaa ajatella että elämä on ikuista, ainoastaan elämän muoto vaihtuu. (Biokemiallisesti ajateltuna tämä pitää periaatteessa paikkansa, mutta prosessissa persoonallisuus tuhoutuu).

Ymmärtämättömyys maailman toiminnasta. Jotkut asiat ovat vaikeita käsittää. Sen sijaan että vaivaisi päätä ja ottaisi selvää, tai hyväksyisi sen ettemme tiedä jotain, voi todeta ettemme ikinä voi tietääkään, koska Jumala on kaiken takana. Kaikkeen mitä tiede ei tiedä, tai vaan itse ei tiedä, voi korvata sillä kaikenkattavalla lausahduksella: GODDIDIT! Ja tadaa! Ongelma ratkaistu.

Ja se tyytymättömyys. Tuntuu olevan mahdoton ajatus se että asioita vaan tapahtuu. Se että elämä syntyi kemiallisesti otollisissa oloissa. Se että elämä muovautuu ympäristön mukaan, ja ennenkaikkea se ettei elämää ole suunniteltu ja sillä ole jotain suurta tarkoitusta... Se vain on.
Syy-seuraus-suhde, se niin rakas kausaliteetti on joillekin olematon. Sitä ei vaan ole olemassa.
Toisille ihmisille on tärkeää että kaikella on tarkoitus, ja mikään ei tapahdu vaan siksi että olosuhteet osui kohdakkain. Ei ole olemassa sattumaa, kaikella on tarkoitus. Esim. Se että jänis kuuli tuulen rapinaa puskassa ja päättikin kääntyä vasemmalle ja juoksi tielle sinun pyöräsi eteen ja sinä kaaduit, ei ollut sattumaa. Sen oli määrä käydä niin. Pakkohan elämällä on olla joku suurtakin suurempi tarkoitus. Toiset tuntuu masentuvan heti kun he eivät ole osa jotain universiuminlaajuista mästerplääniä. Kysyn vaan... Miten ihmisellä VOI olla noin suuri ego??

Kolmas syy (kategoria 3): Ajattelu ja filosofisuus. Tätä kunnioitan suuresti. Se että ihminen ajattelee omalla päällään ja pohtii loogisella pohjalla maailmankaikkeutta, ja toteaa että on hyvin mahdollista, ehkä jopa todennäköistä että tuolla jossain on jotain, jota voi kutsua parhaiten sanalla Jumala. Olen tavannut täällä paljon ihmisiä jotka tuntuvat kaatuvan tähän kategoriaan. Koska minulla ei ole heistä muuta kun hyvää sanottavaa, voin todeta että ainakin Kabr, BenLove, Mika_TeeZet, Ylai ja Jabes kuuluvat heihin.
Kiitän heitä monista menneistä, ja toivottavasti tulevista keskusteluista.

Neljäs syy (kategoria 4): Muu syy. Tässä oli siis kolme yleisintä jotka olen kohdannut. On olemassa lukemattomia muitakin, varmasti.