Niin... viime päivinä olen tunkenut lusikkani tuohonkin soppaan, ja taas avartui maailmani hieman. Minuthan on lapsesta asti kasvatettu ajattelemaan niin että mies ja nainen ovat tasavertaisia. Feminismin olen oppinut tuntemaan miesvihan synonyyminä. Nyt kuitenkin sain kuulla ettei feminismi olisikaan miesvihaa, vaan pyrkimys tähän miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon. Siis täh?!?! No eikö pyrkimys siihen ole itsestäänselvyys?!?!
Ilmeisesti ei...
Tuli vähän samanlainen olo kun muuttaessani Joensuuhun ja aloittaessani yliopisto-opinnot. Olin kasvanut lapsuuteni varuskunta-alueella melko vahvasti suljetussa yhteisössä ja siellä tottunut tietynlaisiin arvoihin ja ajatusmaailmaan. Kun sitten kuulin ensimmäisen kerran eläessäni eräältä mieheltä että jos sota syttyisi, niin hän muuttaisi karibialle, pidin sitä ensin huonona vitsinä. Järkytys oli aivan mieletön kun tajusin että tyyppi oli täysin tosissaan. Olin kasvanut ajattelemaan että tietysti jokainen suomalainen puolustaisi maataan hinnasta huolimatta. Minulle se oli itsestäänselvyys ja luulin että niin on kaikille muillekin.
No mutta... kaikkea sitä oppii. Pistetään videota perään:
http://www.youtube.com/watch?v=CtmhF3t8h3A
Onneksi tämä feminismikäsitteen ongelma korjautuu helposti: