Tänään taas tuli mielenkiintoinen tilanne. Olin katselemassa kristillisessä kirjakaupassa taas uutuuksia kunnes kuulin jotain tuttua vieressä olevalta:
"Ettehän te nyt usko siihen että olemme jostain vesipisarasta lähteneet. Jostain atomeista. Koska ei sellaisista voi ikinä tulla tällaista..."
Huokaisin.... Ja sitten aloin selittämään että koko myytti on jotain aivan muuta kun mitä tiede edes väittää (todisteiden puuttuessa). Ja totesin että kyse on väärinkäsityksestä. Ko. henkilö otti vähän etäisyyttä ja katsoi ihmeissään. Keskustelu ajautui muihiin aiheisiin (myyjä oli kolmantena osapuolena) ja lopulta tämä abiogeneesin puheeksi ottanut alkoi tehdä lähtöä, mutta ovella hän kääntyi minua kohti ja kysyi:
"Oletko sinä uskosta osallinen?" Vastasin että en ole uskova.
"Ai no sitten ymmärrän nuo sinun kommentit tuosta jutusta".
Tässä vaiheessa minua alkoi hymyilyttämään. Eli se että käsitykseni tieteen väittämistä on kohtalaisen oikea, ja että oikeasti ymmärrän mistä tässä asiassa on kyse, johtaa siihen että en voi olla uskova.
No sitten alkoi puhe siitä miksi en ole uskova, ja siinä sivussa selitin miksi ja millä perusteella kantani sekä tieteeseen, sen väittämiin, että uskoon on se mikä se on. Ihmeekseni molemmat ymmärsivät kantani uskon suhteen, ja myyjä (oikeasti mahtava tyyppi) ymmärsi kantani kaikkeen muuhunkin.
Siinä välissä ehdimme keskustella myös kuorosodasta, ja tuli puheeksi Marco Hietala. Tähän kanta oli negatiivinen koska musiikki on "voimakasta" eikä englannin kieltä ymmärrä tarpeeksi hyvin, joten suhtautuu kielteisesti. Silloin tajustin mistä on taas kyse.
Tuntemattoman pelko. Selvisi että käsitys abiogeneesistä ja evoluutiosta oli taas suoraviivainen. atomit -> ihminen. Ja siinä oli kaikki mitä aiheesta "tiedettiin". Ihminen sattumalta tuli atomeista.
No, ihmisenä molemmat olivat todella mukavia, ja myyjää sanoisin jopa kristityn esimerkkitapaukseksi. Jos kaikki kristityt olisivat hänen kaltaisiaan, kristityillä olisi todella hyvä maine.
Minua jäi vaan taas vaivaamaan se, että käsitys asioista tieteen saralla mustamaalattu täysin todellisesta poikkeavaksi. Kuka näitä tarinoita oikein viljelee? Ihmisen pelokkuus tuntemattoman edessä on ymmärrettävää, mutta asioista voi aina ottaa selvää.
