Tärkeimmästä päästä on oikeus kasvaa ja muuttua, sitä ei aina huomaa kun itse muuttuu. Ketään ei voi muutta pakolla eikä säilöä sellaiseksi kuin hän on suhteen alussa.
Elämän virta vie ylös ja alas, uusiin kokemuksiin, ja ne muuttavat väistämättä. Kumallakin on, tai ainakin pitäisi olla oikeus etsiä oma itsensä, sillä kukaan ei voi elää toisen puolesta.
Oikeus olla oma itsensä kulkee muuttumisvapauden rinnalla. Moni suhde karashtaa kiville, jos siinä ei ole tilaa toisen tunteille, ajatuksille ja ennenkaikkea arvoille. Kenenkään ei pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että on oma itsensä, olit sitten outo, hiljainen, räväkkä, holtiton tai kömpelö.
Kummallakin osapuolella on oikeus saada toiselta hyväksyntää, hellyyttä, kunnioitusta ja solidaarisuutta. Rakkaus näkyy usein vähäeleisesti tavallisen arjen keskellä. Korut, kukat, lahjat, eivät pitkälle kanna, vastuiden uskollinen jakaminen on in!
Oikeus olla yksin on joskus välttämätöntä. Elämää ilman yksinoloa on vaikea kuvitella, sillä yksinolo on inhimmillinen perustarve. Toiset tarvitsevat ajatustensa ja tunteidensa kuulosteluun enemmän aikaa kuin toiset, mutta mikään suhde ei kestä 24/7 yhdessäoloa.
Luottamus sallii vetäytymisen ja kuuluu myös parisuhteen ihmisoikeuksiin. Jos luotat, uskot ettei toinen tahdo sinulle tai suhteellenne pahaa. Kun luotat sinun ei tarvitse kytätä ja vahtia.
Paradoksaalista ehkä, vapaus kuuluu kestävän suhteen peruselementteihin. Missä tahansa ei ole pakko olla. Kumpikaan ei ole toisen holhooja, eikä tiedä toisen puolesta, mikä on hänelle hyväksi. Vapaa ihminen tuo suhteeseen oman itsensä ja sallii saman toisellekkin.