IRC-Galleria

Kerranki muistan osittain taas pitkästä aikaa viimesimmän unen! Paino siis sanalla OSITTAIN, sillä tää on hyvin random:

Olin jollakin isolla avaruusaluksella (joka seilasi tosin jonkun planeetan merellä, lolwut?) ja suorittamassa jeditehtävää. Mä en oo varma mikä mun tehtävä oli (satunnaisesti vaan muistan että reissasin ympäriinsä vapauttamassa joitaki tyyppejä ja joitaki kävin tappamassa). Pitkään olin vaellellu paikasta toiseen, kunnes tällä aluksella tiesin, että tää tulis olemaan se vika tehtävä. Olin jostain kumman syystä Anakin Skywalker, ja nyt mun piti mennä tappamaan Keisari. Tosin koska oon HC Star Wars fani ni tiesin vaan mitä tulee tapahtumaan (jopa unissani). Ja niinhän siinä kävi että musta tuli Darth Vader. Ainoa vaan että jostakin mun kaveristaki tuli myös Darth Vader, ja seki sai kaikki haarniskat. Tässä välissä tuli katkos enkä muista mitä sen jälkeen tapahtui.
Pienen skipin jälkeen olin n. 14 vuotta nuorempi, eli jossain mun lapsuudessa tarhassa. Siellä oli joku tyttö josta tykkäsin, mutta siinä oli jokin homma että en sais olla sen kanssa, vaikka seki halus olla mun kanssa (joo kyllä tää on uni, ei tämmöstä normaalisti tapahtuis xDD). Menin sitte ja sanoin sille suoraan että pidän siitä, jolloin kaikki käänty ja katto mua ku vihollista. Hetken jälkeen kaikki rupes jahtaamaan mua ja tein kaikkeni vaan paetakseni. Siinä vaiheessa muistin että mulla oli siellä joku käytävä, joka vie johonki turvapaikkaan, johon kukaan muu ei pääse. Ollessani jossain piilossa otin riskin ja yritin päästä siihen paikkaan. Lähin juoksemaan, ja näin jonku väylän kahen semmonen minimaalisen maakohoaman välillä, joka oli laudotettu semmoseks ison juoksuhaudan muotoseks. Mutta siinä ku juoksin sitä pitkin ni totesin vaan että onko se turvapaikka löydetty ja otettu pois käytöstä? Ahdistuin, ja juoksin kokoajan vaan uusiin väliaikasiin piiloihin. Sit aina vähän väliin otin uusia riskejä ja juoksin sen läpi kattoakseni että onko se vielä käytössä. Jonkin ajan kuluttua tajusinki, että tää ei olekkaan se. Sitten sen väylän vieressä oli semmonen todella pieni lampi, jonka alla on se käytävä. Hyppäsin välittömästi siihen, ja vaikka en nähny ni tunsin kuinka kukaan muu ei enää jahdannu mua. Se vesireitti oli todella synkkä, sokkeloinen ja ahdas. Se meni ensin alas, sitte välillä sivuille, ja välillä jopa ylöski, mutta todella todella sokkeloinen se oli kumminki. Olin just pääsemässä turvapaikkaani, kunnes tunsin hapen loppuvan ja uni päättyi.