On taas se aika illasta, jolloin aurinko on jo kerennyt laskea ja oudot ajatukset saavat taas vallan ihmismielessä. Päivään on mahtunut paljon erilaisia asioita ja monta monimutkaista tunnetilaa on käyty lävitse. Ehkä mykistävin oli hetki, jolloin pystyi aistimaan kuinka seinät pyrkivät nielaisemaan sisäänsä. Seinät vain lähestyivät lähestymistään, mutta yrittäessä koskettaa niihin, ne palasivat omille paikoilleen. Kyseinen operaatio herätti ristiriitaisia mietteitä omasta mielenterveydestä. Näytti aivan kuin huone pyörisi villisti ympäri, joka aiheutti vatsassa hissi-reaktiota. Tuskan hiki alkoi valua ohimolle, enkä tiennyt mitä tehdä. Olin kokoajan seinien piirittämä, eikä tilannetta helpottanut huoneen pyöriminen, joka ei osoittanut loppumisen merkkejä. Yritin sulkea silmäni, mutta sieltä avautui aivan toisenlainen maailma. Kun silmä luomet painuivat alas, maailmassa jonka kohtasin, kaikki näytti keltaiselta ja kaikki mahdolliset objektit olivat väärinpäin Kaikki tuntui olevan lopun alkua. Laskin sekunteja mielessäni ja odotin koska pää antaa periksi ja pääsen taas normaaliin tilaan. Aika ei ollut enää käsite.
