IRC-Galleria

Se tunne kun sydän hajoa palasiksi, sen voi kuulla yhtä selkeästi kuin lasi joka lentää seinään riidan hetkellä.

Ajatukset, jotka valtaavat mielen: mitä tein väärin, miksi se aina menee näin, miksi en riitä vaikka kuinka yritän ja vaikka kuinka rakastaisin se ei vaan riitä. Yksin ei kukaan voi korjata kaikkea, sitä vain taistelee loputonta tyhjyyden tunnetta vastaan mutta sekään ei riitä ja kohta jo huomaat olevasi jälleen yksin, hajalla ja et enää tiedä mitä tehdä.

tällä hetkellä en tiedä haluiaisinko hajottaa oman vai sinun peilikuvasi vaikka tiedän ettei se mitään auta.

Mietin kuvittelinko kaiken olinko täysin arvoton sinulle kun sinä olit minulle kaikki kaikessa.

Tekisi jälleen mieli vetää muurit pystyyn ja vannoa ettei tästä tule enään kukaan läpi, koskaan SAATANA!

............

”Aurinko ja kuu, siltä se ainakin tuntuu. Toinen hymyilee kullankeltaista elämää, toisella onnen palaset ovat aina hopeaa ja niin usein suruun sulkeutuu suu. Kuinka voisin unohtaa jos kerran rakastan, kuinka voisit rakastaa jos vain pala palalta unohdat. Se viimeinen sana kolmesta sanomatta jäi, ja nyt tiedän etten enää aurinkoani nää?

Oletko koskaaan miettinyt, että et kuulu tänne, ehkä kaikki on. Mutta miksi se tunne ei koskaan tunnu menevän ohi? Miks olet niin turta ettet jaksa jatkaa matkaasi vaan pyydät yhen lasin vielä ja sitten lupaat lähteä, mutta oikeasti sinulla ei ole paikkaa mihin mennä... miksi pitää tarrautua ihmisiin kuin pelastusrenkaaseen, miksi hukkuvalla on auttavia käsiä muttei yhtäkään, joka jaksaisi nostaa sinut ylös? ...ehkäpä olet syntynyt vanhana sieluna, joka on kärsinyt jo liikaa, rakastanut, menettänyt. Muistojesi painot vetävät sinua pohjaan ja ainoa asia, jonka voit enää tehdä on vetää keuhkot täyteen vettä ja luovuttaa...