IRC-Galleria

Pakko purkaa johonkin, ennen kun napsuu ;p

Silloin vielä kun asuin porukoiden kanssa landella, meillä ei KOSKAAN joussut ketään oventakana jakamassa uskoaan lehtisien ja lappujen kera. Ei ikinä. Ei se usko kai vaan riittäny niin pitkälle, että olis jaksanut juosta metässä rimputtelemassa ovikelloja.

Ei siinä mitään, jokanen saa uskoa mihin haluaa, mutta... Tekopyhyys on aika kehno uskonto.

Siitä saakka kun muutin Paimiosta Turkuun on jokasen kämpän oven takana seissyt viikottain yks jos toinenkin henkilö, valmiina avaamaan sanaisen arkkunsa vaivautumatta kysymään kiinnostaako H. Kalliota kuulla mitä heillä on sanottavanaan vai ei.

"Luen sinulle otteen raamattua... <blaa blaa blaa>"

Kiitos, mutta osaan lukea ihan itsekin. 9 vuotta peruskoulua ja 4 vuotta lukiota varmisti asian kyllä.

Nyt joku sanoo, että omapa on vikasi kun avaat oven. No anteeksi, ettei ovisilmässäni ole tutkaa, joka ilmoittaa minulle koska oveni takana seisoo ihminen jolla on oikeasti jotain tärkeää asiaa ja koska se on tullut vain turruttamaan aivoni jälleen kerran.

Jeps. Olen tietoinen myöskin siitä, että Suomessa on jokaisella vapaus ilmaista itseään, SEKÄ uskoaan. Mutta hitto vie... Eikö se myös tarkoita vapautta olla uskomatta näin halutessaan. Joka tuutista joku paahtaa siitä, miten tärkeää uskovapaus on ja joka kerta kun yritän kohteliaasti ilmaista oveni takana seisovalle henkilölle sitä miten loukkaavana pidän hänen puuhiaan saan niskaani samaa *askaa.

Tuliko sinulle koskaan mieleen, että oikeus olla uskomatta johonkin on AIVAN yhtä tärkeää kuin oikeus uskoa.

Kiitos, olisin hyvin hyvin hyvin HYVIN ilionen, jos joku joskus edes ohikiitävän hetken pystyisi nappaamaan kiinni tästä ajatuksesta.

Joka kerta, kun avaan oveni ja sen takaa löytyy raamatun tai muun opuksen kanssa kulkeva ihminen pyrin aina ilmaisemaan selkeästi ja yksiselitteisesti ettei minua kiinnosta enkä myöskään halua heidän tunkevan lappusiaan postiluukustani läpi.

Kuitenkin kirjaimellisesti viikottain tai useamminkin viikon aikana saan korjailla näitä esitteitä muun postini joukosta. Siitäkin huolimatta, että oveeni liimattuna on selkeästi luettava lappu, joka kieltää tunkemasta ilmaisjakeluita yms. tähän postiluukkuun.

Vaan ei. No, kiitos tästä. Ainakin frettieni kakkalootien pohjalta ei lopu paperit kesken.

Kertokaa siis minulle, miksi minun on pakko kunnioittaa toisten uskomuksia (jota pyrin tekemään niin paljon kuin se on inhimillisesti mahdollista), mutta yhdenkään näistä oveni takana ramppaavista tilipäistä ei tarvitse kuunnella minun yksinkertaisia toivomuksiani -_-

Jep, pienet asiat jaksaa rasittaa.