Huoh. Kyllä jaksaa väsyttää. Koko koulunpaska sais loppua ! Hauskaahan siellä on, mutta taitaa se hauskuus mennä sitte sen opiskelunkin ohelle. Tekis tosi paljon mieli oman kullan kainaloon, itkee tämä väsymys ja paha mieli pois ja ottaa vastaan tosi iso pusu. Mutta kun se ei ole mahdollista. Kamala ikävä on häntä. Tuntuu et oisin iha yksin, onneks on edes muutamia hyviä ystäviä, jotka pitää lupauksensa ja eivät valehtele. Kun niitäkin nyt valitettavasti on. Voih. Kotonakin yksin olen, porukat taas lähti mökille, pöydälle jättivät 20€ ja eiku he. Vituttaa olla yksin.
Miks oikeesti pitää olla niin vittumaisia ystäviä minulla?
Why do all good things come to an end?