Kun oot yksin kaiken keskellä
etkä saa mistään kiinni
ja kun tuntuu ettei enää
jaksa edes yrittää
Ja kun on pimeetä ja kylmää
sun sisällä ja ympärillä
niin silloin tajuut että sun on pakko
nousta jaloilles
kertosäe:
Mä en aio päästää irti
oonhan täynnä elämää
Oon tarpeeks säälinyt mä itseeni
nyt pidän pystyssä mä pään
Mä en aio päästää irti
vaan rakastella elämää
kun tyhjyys ottaa musta kiinni
en hukuttaudu enää ikävään
Jos vihaa kaikkee ympärillään
alkaa vihaamaan myös elämää
ja jos nyt menet umpikujaan
et pääse enää edes takaisin
Sä tarviit vihaa alas repiikses
mut tarviit rakkautta rakentaakses
Joo, nyt on aika etsii
muttei pelkästään tuhota
kertosäe
Mä voin hypätä mukaan elämään
mä voin avata silmät kokonaan
voin päästä eroon mun harhakuvista
voin herätä mun painajaisista
ja nyt mä uskallan kattoo eteenpäin
nyt mä uskallan kattoo eteenpäin
nyt mä uskallan kattoo eteenpäin
nyt mä uskallan kattoo eteenpäin
nyt mä uskallan kattoo eteenpäin
nyt mä uskallan kattoo eteenpäin
nyt mä uskallan kattoo eteenpäin
nyt mä uskallan kattoo eteenpäin
(Nyt mä uskallan kattoo)
kertosäe