IRC-Galleria

Niin, tässä sitä taas ollaan ja mennään, mutta jotain silti puuttuu koko kuviosta. Ai juu, rakkaus. Mitäs ikinä se sitten onkin. Olen kuullut sanottavan, että 'rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi'. Ok, sehän siis on aivan totta, niin sanoo jo järkikin. Mutta mitäs jos on onnistunut hukkaamaan sen rakkauden itseään kohtaan... tai jos sitä ei ole ollutkaan.

Olen tässä viime aikoina pariin otteeseen yrittänyt ruveta suhteeseen naisen kanssa. Jotenkin vain sitä on paennut kuitenkin paikalta, kun on tajunnut mitä on tekemässä ja että mitä voikaan tapahtua. Kyllähän sitä jokainen ihminen pystyy sen sanomaan, että 'rakastan sinua', mutta mitä puhuu teot asiasta. Itse en ole, tämä lähimmäis-fraasi, takaraivossa uskaltanut enään edetä niin pitkälle, jotta olsis jotain kerrottavaa. Johan se homma voi mennä pahus vie vakavaksi ja sitten kuitenkin sattuu lujaa... Ei ei ei, ei pysty.

Mutta nyt kun tässä olen itsekseni jälleen ollut, niin olen huomannut kuitenkin kaipaavani sitä jotakin tärkeää ja spesiaalia ihmistä elämääni, omaa prinsessaa, jolle voisi tuoda kuun taivaalta jne. Mutta mikä siitä sitten tekee niin vaikeaa?

Itselleni siinä ainakin tällä hetkellä vaikeinta tuntuu olevan se, että oma identiteetti tuntuu hukkuneen tän elämän varrella. Tuntuu, että en enään oikein tiedä, kuka minä oikeasti olen. Pelkään, että en tiedä, keneen minussa se joku rakastuu.

Saman ongelman kanssa olen paininut ystävyys-suhteideni kanssa. En luota muihin, kun en luota itseeni. Olen aina epäluuloinen, jos saan ystävällisen sanan joltakin. Pelkään, että se on vain joku peiterooli, muuri minun ja toisen välillä, joka kostautuu jossakin mutkassa jos siihen luotan. Ja tämä siis kaikki siitä syystä, että en itse tunne itseäni.

Mutta siis, päivän kysymykset kuuluvat seuraavasti: Kuka minä oikeasti olen? ja Voiko sitä rakastaa itseään, niin että voi oikeasti rakastaa toisen ihmisen onnelliseksi?

....jatkuu

Tässä jälleen istun ja mietin ja mietin myös liikaa. Eniten mietityttää tämä paikalleen jumahtanut elämän tilanne ja se, miksi tähän olen itseni onnistunut jättämään. Mihin meni bussi, minkä matkassa mun piti matkata...

Nyt tuntuu siltä, kuin olisin kulkuri, joka on valinnut väärän tienhaaran ja hukannut sen myötä tähdet taivaalta, joilla suunnistaa takaisin. Olen hukannut kaiken. Elämänhalun, ilon, surun ja rakkauden. Luulin jo jossakin vaiheessa löytäneeni rakkauden, mutta niinkuin kaikki käsissäni(kai) olleet narut, niin senkin onnistuin hukkaamaan. Tämän rakkausden kadottamisen seurauksena olen niin hämilläni omista taidoistani(?), jotta en pysty etenemään mihinkään suuntaan. Pelkään uuden aloittamista, koska olenhan sentään minä...

Mutta mitä minä oikeastaan olen??? Vainko seksiaddiktoitunut myöhäisbubertetista kärsivä ääliö vaiko oikeasti elämässään tuskaa kokenut ihminen. En tiedä. Kumpaakaan noista EN tahtoisi olla, mutta ilmeisesti vaihtoehdot ovat kuitenkin ainoastaan siinä, joten tyydyn jälkimmäiseen... Kai.

Uskoni tulevaisuuteen on aika hutera. Vähitellen olen koitanut unohtaa haaveilun ja koitaanut tyytyä siihen, mitä kohtalo meille ihmisille tarjoaa, mitä itsekullekin. Mutta voiko se tosiaan olla näin?? Haluaisin vastata tähän, että ei ole, mutta tässä hetkessä en näe tapahtumille elämässäni mitään muuta selitystä, kuin sen, että näin sen kuuluikin mennä. No, sitten kun sen Ison Pomon joskus ajan jättäessä tapaan, niin en varmasti unohda reklamaatiota, taidanpa sen kirjoittaa valmiiksi muistiin. Jos ihmisellä on haaveita ja halu tehdä jotakin, niin miksi siitä pitää tehdä niin vaikeaa? Miksi maailma ei tarjoa meille tasapuolisesti kannuksia siihen, mihinkä kukin koemme olevamme kykeneviä ja millä tavoin me haluamme saada elantomme...

Ja sama rakkaudessa... Miksi kaikki, mikä pyörii tuon aiheen ympärillä on pitänyt suunnitella niiiin räjähdys herkäksi ja jopa mahdottomaksi?

Rakkautta tässä miettiessäni, en voi kuin voida pahoin. Se tuntuu vain olevan ansa meille ihmisille, jotka luulemme, että on olemassa joku tarkoitus tälle kaikelle. Sen jälkeen matto vedetään alta ja varmastikin saadaan makeat naurut päälle... Hirvittävää on rakkaudessa jo sekin, että siihen liittyvät vastakohdat ovat kaikki sarjaa katkeruus, viha, inho, ahdistus, suru jne... Millainen ihmisen pitää olla, jotta se voi onnistua rakkaudessa, niin että ei riko mitään? Kyllähän sitä sanotaan, että "rakkaus on pitkämielinen" ja että "kaiken se kestää", ja kananpaskat.... Tai ainakaan anteeksi antoa se ei tunne. Etenkin nuo kaksi kohtaa ovat tähän elämän pisteeseen saakka loistaneet tehokkaalla poissaolollaan huolimatta omista teoista. Pahin kokemukseni kuitenkin on se, että kun rakastaa jotain aivan täydestä sydämestään, niin silloin lyödään viellä lujempaa, teki tai jätti tekemättä aivan mitä hyvänsä. Meitä on siis kusetettu.

Elämä siis on ihanaa, niin kuin sanotaan, mutta ilmeisesti paratiisi on vasta siellä, kun muistaa olla rakastamatta tai tuntematta mitään toista kohtaan. Onko siis onnellisen elämän tae ainoastaan irtosuhteet ja vapaa seksi... Jos näin on, niin tyydyn välimallin ratkaisuun ja pidän tästälähin vain itsestäni huolen aivan ominkäsin....

Kusetusta koko touhu...

Äh, nyt tuli väsy ja liika kiukku, niin ei jaksa kirjoittaa. Tarina jatkuu

Kirjoita 21 tuntemasi ihmisen nimet alle. Älä lue jäljessä tulevia kysymyksiä ennen nimien kirjoittamista! Tehtävään saa haastaa myös muita, jos haluaa.


1. Anna
2. Jarno
3. Laura
4. Riikka
5. Janne
6. Jussi
7. Katja
8. Rowan
9. Ali
10. Jokke
11. Johku
12. Henna
13. Samu
14. Jarkko
15. Olli
16. Jere
17. Antti
18. Petri
19. Sami
20. Mikko.
21. Mirkka

Nyt vastaa kysymyksiin niin, että vastaukset koskevat aina kyseistä numeroa vastaavaa ihmistä.

Kysymykset:

Missä ja milloin tapasit ensimmäisen kerran 10?
- En muista

Mitä tekisit, jos et olisi koskaan tavannut 16?
- Ottaisin yhteyttä siskooni, koska luultavasti olisin ollut viimeiset viisi vuotta hänestä täysin tietämätön.

Oletko koskaan nähnyt 4 itkevän?
- En varsinaisesti. Pettyneenä kyllä

Olisivatko 13 ja 21 hyvä yhdistelmä/pari??
- Ei todella. Ei missään nimessä.

Mikä tekee 7 erityisen?
- Rakas siskoni ymmärtää mua, vaikka mikä olisi.

Kuvaile 9:
- Loistava muusikko. Aivan upea ihminen, luonteeltaan juuri niin lämmin, kuin ihmisen pitää olla. Suvaitsevainen.

5 lempimusiikki?
- Alternative pop

Voisitko koskaan asua 19 kanssa samassa kämpässä?
- En mielelläni =).

Onko 15 vapaa vai varattu?
- Varattu!!!!

Mitä 17 ajattelee sinusta?
- Jaa-a, ainakin se pitää mun soitosta valtavasti. Kai se ajattelee, että olen hyvä basisti.

Mikä on 20 toinen nimi?
- Lahtonen (?), en mä tiä.

Oletko koskaan halunnut vakavaa suhdetta 6 kanssa?
- En ole. Kaverisuhdetta kyllä.

Missä 3 asuu?
- Naapurissa

Mitä mieltä olet 18?
- Huippu jätkä, paras.

Mikä on parasta 14?
- Suhde Taivaan Isään.

Voisitko kuvitella riiteleväsi verisesti numero 8 kanssa?
- En toivoisi ikinä olevani sellaisessa tilanteessa.

Miten tapasitte 11 kanssa viimeksi?
- Sattumalta kadulla Lauantai iltana.

Onko sinulla sisarellinen suhde 2 kanssa?
- Veljellinen pikemminkin.

Paras luonteenpiirre 12?
- Tällä tuntemuksella en voi sanoa muuta, kuin että hyvä lukija (lue kuuntelia).

Luuletko pitäväsi yhteyttä 1 kanssa koko loppuelämäsi ajan?
- Toivoisin sitä eniten koko elmässäni, että voisin olla ja pitää yhteyttä hänen kanssaan.




Haasteen laitan seuraavilel persoonille:
Joy-J
JayFlame
Vessel-i
NunnuKonna
Hippis_

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.
Siis vain yhdellä ( ! ), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta.