Ja nyt kun istun täällä keinussa ja katson hiekkaan jalkojeni alla. Ajattelen sinua. Ajattelen jokaista hetkeä jonka kanssasi koin. Minä vaalin niitä muistoja.. En uskalla edes ääneen niitä sanoa. Sillä pelkään niiden kuluvan ja haihtuvan pois. Minä haluan olla kanssasi taas... Mutta se ei onnistu. Sinä olet poissa. Kaukana poissa ja minä olen yksin. Yksin mielessäni. En halua päästää irti... En vielä... En kun en ole löytänyt ketään joka voisi jakaa nuo muistot kanssani ja rakentaa uudet niiden viereen...