Jälleen... Tämä tyhjyys joka täyttää minut tuskallaan. Tämä yksinäisyys jota en osaa paeta. Onko tämän tarkoitus olla näin? Haluaisin niin kovin ottaa veitsen ja tehdä itsestäni silppua. Pääsisimpä pois... Mitä minulla oikeastaan on? Yksinäisyys ja tyhjyys... Aina jään ulkopuolelle... Aina olen se joka on lopulta yksin. Minulla on kaikkea... Minulla ei ole mitään. Toisille olen ilmaa ja toiset kohtelevat minua koin kapista koiraa. Pitääkö taas turvautua lääkkeisiin ja piikkeihin? Olisimpa taas niin sekaisin etten edes välittäisi...