monesta löytyy onnen tunne,mut ei musta
anteeks pyytäny liian usein,mä tunnen katumusta
korttitalo kaatunu liian usein,aina jaksanu yrittää
aina kasannu uudestaan,jotta päässy taas tyrimään
tuntuu et mikään ei toimi eikä mikään anna voimaa
ku mikään ei oo piristäny mua,ei kukaa soitakkaan
onko mut unohettu,oonko mä ilmaa
vainaa, tai muuten vaan turhaa
kaikki tapahtunut vanha on haavois suolaa vahvaa
eikä oo vettä,kaikki entinen väkisinki kalvaa
mä tarvin vaan rauhaa,kaiken muun haluun unohtaa
mut ei tulosta,ei muutosta,mitä haluan
en saa,mut mitä pelkään tulee suoraan kohti
en oo valmis,hätäännyn,sählään ja taas peräännyn
henkinen turpareissu,ei edessä turvaa
tolppaa johon koskevaa ei saa koskettaa
aina ollu omanlaisensa,erinlainen ja
jotkut ei vaan tykkää jos kirjoitan vaan laineja
elän elämääni,kahdes eri porukassa
kummassaki mielellään,mut samaan aikaan vaan toisessa
tullu tutuks monta uutta tuntematonta
tiedän et oon onnekas,ku ystävii ku maas lunta
mut silti tyhjä olo aina välillä mieltä painaa
mut ei hätää,mä voimia vielä saan