IRC-Galleria

Meillä liityttiin nyt kans näitten tuotteiden käyttäjiksi =)

Paavolle käväisin ostamassa Back On Track loimen.
Tuntuu ainakin vähän pirteemmältä kun on ollut toi takki hetken yllä.Vaikka muutaman päivän päästähän se vasta kunnolla näkee onko siitä apua, mutta en kyllä epäile ettei olisi.

15pvä tulee hierojakin toisen kerran ja sitten varmaan otetaan kuukausi väliä kun kolmennen kerran. Jos sitten on vielä tarvetta.
Että eiköhän poika tästä saada ainakin melkein entiseen kuntoonsa näillä konsteilla.

Saisi vielä tuota ruokahalua kasvatettua, että saisi vähän massaa päällensä, mutta eiköhän se ruokahalukin sieltä palaile kun saadaan kolotukset ja säryt poistettua.
Ja pitää antaa sille vähän herkkuja,
Viki vaan tarviikin sitten niitä kevyempiä herkkuja. Hankalaa kun toisen pitäisi vähän lihota ja toisen laihtua.
Kultsi on yrittäny ottaa Vikin mukaansa pitemmille lenkeille, mutta pian kotoa lähdön jälkeen jätkä lyö jarrut päälle, ja haluaa kotiin. Pitääs olla äippä mukana=) Se on semmonen mamman poika.
No pitää varmaan alata käymään ensi lyhempi ja vähän hitaampi lenkki kummanki kans ja sitten Paavo kotio ja Vikin kanssa vielä reippaampi ja pidempi lenkki. Olis ainakin alkuverkka tehtynä ;)

Se, kenet toivot olevan vierelläsi lopun elämäsi ajan, pidä siitä kiinni, äläkä päästä irti. Kopioi tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä, tai se ketä ajattelit tätä lukiessasi löytää toisen

http://www.indigo.org/rainbowbridge_ver2.html


Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Meillä ainakin todella rauhallinen Joulu.
Kumpikin makaa 39 asteen kuumeessa, kurkku kipeenä ja välillä yskien melkein keuhkot pihalle.
No onhan se ihan kiva sairastaa yhdessa, mutta olis paljon mukavampaa olla terveenä ja päästä Kurikkaan joulun viettoon. Nyt ollaan vaan kotona ja ainut liikunta on sänky-sohva-vessa välillä.

Jäi sitten kuusi ja muutkin joulujutut laittamatta, muutama lahjakin on hankkimatta...haetaan sitten alunnusmyynnistä ;)
Onneksi on sentään valot ikkunoissa.
Ja huomenna syödään vaan makaronilaatikkoa. Hyvät Jouluruoat.

Mutta joka tapauksessa Rauhallista Joulua kaikille!!!
Ihanaa kun on lunta maassa

ja varokaa saamasta tätä influenssaa. Tää on ainakin ärhäkkää sorttia, mutta ainakin "hammassärky" on poistunu

haluisko joku vaihtaa päätä mun kans.?
Tossa yhdentoista persiissä suussani väheni hammaskalusto kahdella ja sen voitte arvata miltä nyt tuntuu. Silloin tuntu että puoli alaleukaa lähtee mukana, mutta kylläpä tuo tuntuu ja näkyy paikalla olevan.
Huh, se eka hammas pari viikkoa sitten olikin tosi helppo tapaus näihin kahteen verrattuna. Toki en edes huomaa että ylhäältäkin olis hammas otettu pois, kun toi alaleuka jomottaa niin pirusti...
Kun pääsin lähtemään, piti ottaa pieni huili tauko odotustilassa kun tuli niin kamala vapinakohtaus että meinas polvet mennä alta. Ja vielä päästessäni autolle,piti olla vaan ja odottaa että kroppa rauhoittuis. Ihan kuin olisi ollut elämän pahin krapula. Toivottavasti ei koskaan tuloe noin kamalaa kankkusta, sitä pientä vapinaa kestää kylllä tuon jälkeen...

No nyt on kyllä hammaslääkäri pelko selätetty=)

Paavon verikokeessa kaikki arvot ok.
Mutta vielä odotellaan sitten sitä tulosta siitä boreoloosista...
Kipulääkitystä jatketaan tästä eteenpäin ties kuinka kauan. Pitäisi vissiin kattella koirahierojaa, ja viedä poika sinne. Toki tänään se pala palalta liikkui lenkillä paremmin, lähestulkoon normaalisti.
Mutta nyt taas odotellaan ja ihmetellään mitä tulevan pitää.
Eläinlääk. sanoi jo että mahdollisesti, jos ei poika muutu vielä parempaan, ja täälä tehty kaikki mahd.tutkimukset, pitäisi lähtiä vantaalle neurologisiin tutkimuksiin... mutta kun ei ole vakuutusta niin tulis liian kalliiksi...



Hoh, olis jo tämä joulukin ohi,
multa on totaalisesti kadonnut joulufiilis, enkä jaksaasi kuunnella yhtään enää mitää jouluhössötystä...

Paavo on nytten sitten kuvattu ja kuvissa kaikki hyvin. HUH!Mä pelkäsin joatin murtumaa, tai vastaavaa
Nyt sitten odotellaan verikokeiden tuloksia, josko sieltä löytyisi joku syy, miksi poika on noin jäykkä.
Onneksi Paavo oli näyttäny lekurillekkin kuinka pitää takajalkojaan. Koko takapää ihan jäykkänä.
Huomenna tai viimeistään maanantaina soitetaan sitten tuloksista.
Jos niistäkään ei löydy vikaa, niin sitten ei kyllä tiedetä, mitä tehdään. Pitää vissiin viedä poika akupunktioon tai vastaavaan. =)
Kun pääsis itsekin ;)
Nyt taas lämmittämään kauratyynyä ja käärimään poika lämpimän kauratyynyn kera peittojen sisälle.
Onneksi oma olo on vähän parempi kuin eilen, että eiköhän tämä tästä kaikinpuolin.



Kiitos ihanille ystäville!
Ootte aina ajatuksissani, vaikka ei paljoa nykyään nähdäkkään ja olla tekemisissä.
Ootte silti rakkaita!!!

Ja ny vielä sitten flunssapeikko iski kyntensä muhun...
No nyt sitten huilaillaan ja ihmetellään. Saanpahan ainakin seurata tota paavon vointia paremmin.
Kunhan ei tää mun tauti pahene keuhkoputken tulehdukseksi...

No huh huh, asiasta kolmanteen.
Amerikkalaiset on hulluja, vajaa puolen vuoden ikäinen vauva ja reijät jo korvissa.
Halojaa!!!

Huoli koirasta, miksi se ei pysty välillä kunnolla kävelemään? Torstai hirvittää, silloin päästään tarkempiin tutkimuksiin, kun ei kipulääkitys ja antibiootit tunnu tehoavan
Huoli elämänsä hevosesta jonka joutu pakon edessä myymään ja nyt huoli siitä että se joutuu kiertoon, ja mä en enää tiedä missä päin mamma menee...
No kai se on sitten tätä. Kaikesta rakkaasta joutuu luopumaan ja pitää yrittää unohtaa...

VITUTTAA ja raakasti

Miksen mä voinut voittaa sitä lottovoittoa, että saisin elämäni paremmin järjestykseen???

Miksi aina tulee paskaa niskaan, jos hetkenkin nautit elämästä ja olet onnellinen?

Onko tarkoitus olla vaan onneton?

ONKO????

Nyt on kyllä suoraan sanottuna pissa pöksyssä, vai oliskohan pupu ehkä parempi.
Viime yönä saanu unta ehkä pari tuntia ja nytten en pystyny kauheesti aamupalaa syörä.
Mahassa vääntää...
Tunnin päästä multa revitään hammas irti, joten siitä syystä tämä olo.
Olisko joku joka haluis mennä mun puolesta?