Verentahrimat kädet ja vaatteet...
Ne ovat merkki siitä, että olen tappanut jonkun...
Tai ainakin melkein...
Ei sitä koskaan tiedä mitä olen mennyt tekemään..
Vihaan tätä ylikaiken, mutta pääni käskee minun tappaa.
Ja sydän taas käskee minua rakastaa ja olla iloinen,
Mutta...
Minä vain tapan... Tapan lisää... Ja aina vain lisää...
Se on mielestäni niin hauskaa... NIIN HAUSKAA!!!
Alan nauraa kuin mielipuoli...
Lopetan hetkeksi vetääkseni happea ja...
Sitten nauran uudestaan.
Katson jalkojeni juureen ja huomaan verisen ihmisruumiin maassa.
Virne leviää kasvoilleni.
Puristan kädessä olevaa viikatetta, jonka terästä valuu verta maalle.
Verta.. Verta... Verta.. Verta. Verta! VERTA!!!!!
Hoen samaa sanaa koko ajan ja ääneni senkun kovenee.
TÄMÄ ON HAUSKAA!!! TODELLA HAUSKAA!!!
TAPETAAN LISÄÄ! TAPETAAN VERISESTI!
REVITÄÄN SILMÄT PÄÄSTÄ JA HALKAISTAAN RUUMIS KAHTIA!
SENKUN PITÄISI RIITTÄÄ, ETTÄ OLISI TAPETTU VERISESTI!!
VIELÄ KIVULIAASTI NIIN SITTEN OLISI HYVÄ!!
NIIN TÄYDELLISTÄ!
Voi, että minä rakastan tappamista...
Olen murhaaja, pettäjä.. hullu.. ja kaikkea muuta kivaa...