Kaverj Savonmualta läks hommii Afrikkaan ja otti koirasa mukkaan. Sielä olj helevetin paljo haesteltavvoo ja niinpä siinä sitten kävvii että koera hävis viitakkoon.
Äkkiä viitakossa koera huomas, että leoparti havittelloo siitä loonasta ja koera miettimään hetkeks, milleehän pirulla sitä nyt ihtesä pelastas.
Niimpä koera äkkäs: se nappas jonnii vanahan luun muasta, kiäns seläkäsä leopartia kohti, ja justiisa kun leoparti ol hyökkeemässä, koera sylykäs luun poes suustasa ja huus jotta: 'Huh, huh, vuan olpa paskanmakune leoparti, onneks se on nyt syöty!'.
Leoparti kiitti onneesa, ettei ollu kerinny hypätä koeran kimppuu ja lähti tiehesä. Apinan perkele olj kuitennii puussa parahiks ja näki koko tappauksen.
Apina ajattel, et jos hän kärräyttää koeran valehtelemisesta, hän vois suaha leopartista ystävän, eekä tuo ennee kehtois yrittee syyvä apinoo.
Apinan perkele män kertomaa leopartille, että koera se kusetti sitä.
No leoparti tietennii suuttu helevetisti ja huus apinalle jotta:
'Hyppee minun selekään nii piäset kahtommaan mitenkä höynäättäjälle kääpi!'.
Koera näk leopartin juoksevan apina selässä häntä kohti. Sillo koera kiänti selekäsä ja huus isolla iänellä jotta: 'Missee se saatanan apina viipyy?! Minähän lähetin sen hakemmaan uutta leopartia ainakii puol tuntia takaperj! Näläkäänkö tässä pittää kuolla?!'
Tarinan opetus:
Perseennuoleminen voep auttoo hetkeks, mutta taetava savolaenen paskanpuhuja seleviää tilanteesta ku tilanteesta!