Maa alta katoaa, linnut takas etelään vaeltaa. Sää kylmenee ja tuuli voimistuu. Muualla on sininen taivas ja elämä unelmaa, mut tytöllä tällä yön verho loputon. Ei pääse valoon, ei saa turvaa, jalat ei kanna enää kauaa. Hän haaveili paremmasta elämästä mut tää on hänel vain helvetti. Kukaan ei pysty auttaa tätä tyttö raukkaa. Hän jää oman onnensa nojaan, jos onnea on enää olemassa. Sielu tekee kuolemaa ja kohta maahan liiskataan särkynyt sydän. Ei saa henkee, tukehtuu ja pian tytön taru saattaa pian olla loppu.