Kaunis tyttö käytävällä kirjaston haukkaa omenasta raitatossuissaan Sotkutukka laittaa bassokotelon lukupöytää vasten nojaamaan On Jaska työtön nykyisin se laittaa Waltarin laukkuunsa ja kättään heilauttaa Mä tulin kirjoittamaan rakkauslaulun
kerto: En sitä kiinni saa, pakenee ilmaan riimit runoilijaa kuolevaa Mullon ikävä sua on ainut rivi jonka valmiiksi mä saan
Selaan läpi hyllyt runo-osaston jos jokin sytyttäis leimahtais Aina läsnä aina saavuttamaton tämän kerran jonkinlaisen muodon sain Lasta toppatakissaan raskas äiti komentaa jos ne sattuis mua katsomaan mä hymyilisin niille
kerto: En sitä kiinni saa, pakenee ilmaan riimit runoilijaa kuolevaa Mullon ikävä sua on ainut rivi jonka valmiiksi mä saan
Neiti olkaan koputtaa kohta suljetaan kello alkaa lyödä kahdeksaa Mä otan bussin töihin postikeskukseen
kerto:
En sitä kiinni saa, pakenee ilmaan riimit runoilijaa kuolevaa Mullon ikävä sua on ainut rivi jonka valmiiksi mä saan
pakenee ilmaan riimit runoilijaa kuolevaa Mullon ikävä sua .