IRC-Galleria

Vitsi kauri jäi rattijuopon alle reilu viikko sitte. Se käveli jalkakäytävällä ja vanha pappa kunnon maistissa koukkas sitä kautta niin et pyyhkäs jalat alta. Selkä aika kipeeks ja tikkejä käteen. Ei täältä varmaan mitään korvauksia heru, mut kävi antaa lausunnon kyttiksellä, ni saa ainaki rahaa vakuutusyhtiöstä

Viime viikolla oli kyllä kelit ja lumet kohillaan. Oli kyl ylös tullu sittenki ihan kunnol lunta ja vedettiin siis kolmessa päivässä putkeen kolme hyvää randoo. Meikälle kaks ja Seballe kaikki uusii laskuja.
Eka oli Kaurin kans Capucin. Mulla eka isompi rando (tai oikeestaan kunnon urheilu ylipäätään) koko tänä vuonna ja meno oli sen mukasta. Jäin kunnolla jälkeen ja jalat kramppas, oksetti ja pyörrytti huolella. Onneks kauri tuli vielki hitaammin kun sil meni onnettomuuden takii selkä ihan jumiin. Se joutu laskieski muutaman käännöksen jälkeen huilaa, eikä oo sen jälkeen päässy viel kunnol mäkeen. Lasku oli aika jees alusta, mut alajäätiköllä oli joka puolella kunnon röykkystä vyöryjälkee.
Seuraavana päivänä Otettiin vähän lyhyempi reissu ku käytiin La Noiren pohjoisseinällä. Ihan hemmetin hyvää lunta ja upeeta kenttää mitä pääs polkeen. Mäki on aika harvoin laskukunnossa ja sen oli kai vaan kaks tyyppii laskenu meit ennen tänä vuonna, viikkoo ennen. Loistava kyllä juu.
Viel piti kolmantenaki päivänä koittaa laskee, et olis jotain laittaa pöytään ku jätkät tulis Sveittin komennukselta. Jalat oli jo niin hapoilla et oli pakko valita vielki lyhyempää kiipeemistä. Kiivettiin GM:ltä ylös pari sataa metrii ja tuikattiin Petit Verteltä Chevalier kuru alas. Se oli ylhäät aika kapee ja muutaman kerran laskettu, joten pantiin Seba piuhaan laskee alku, ku ei tiedetty lumesta. Alun jälkeen vähä helpotti ja oli ihan ok lunta. Sai vihdoin taas hyvin treenattuu jyrkällä (ja alussa ei niin hyvällä pinnalla) laskemista. Nyt oli kyl niin puhki, et oli pakko pitää välipäivää.

Jätkät huus jiihaata ku ne tuli, ja nälkä oli vaan kasvanu, ni nehän alko suunnittelee jo seuraavaks päiväks aika himmeetä laskuu. Courtesin koillisseinän ja Col Des Cristauxin välissä Aguille Qui Remue. Pakkohan se oli lähtee katsastaa semmosta töppärettä, ja täytyy sanoo et oli kyl raskain ja samal siistein välipäivä ikinä. Ei kyl oikeen meinannu pysyy jätkien megessä, mut onneks ylhääl tasottu ku pääs kiipee niitten polkemii portaita. Oli kunnol aurinkoo eikä tuullu yhtään, ni tuli oltuu ekaa kertaa hihat käärittynä, ja sen kyllä illal huomas. Kärähti viivasuorat rajat käteen, saa nähä tasottuuko ikinä. Oli kyl niin hullun hyvää ja syvää pyydaa, et harvoin oon kokenu. Kyllä se on niin et jyrkkäki loivenee hyvällä lumella ja pysty vetää yläfeissillä ihan kunnon pitkää jatkuvaa käännöstä. Irtolunta kyllä valu ihan ku kunnon alaskaleffoissa ikään, nii et oli pakko vetää aina muutaman käännöksen jälkeen sivuun pois alta, ettei lähteny messiin. Ja oli makeen näköstä ku mäen alla pöllys ihan kunnon pilvet. Oli kyl parhaita laskuja ikinä.

Seuraavana päivänä oli kyl pakko laittaa laskukamat parkkiin. Hyvä keli vaan jatku , ja se tarkottaa tähän aikaa vuodesta, vaik kevät tääl aika myöhäs onki, kunnon hellettä ja yli 20 astetta lämmintä, Joten päätettiin lähtee katsastaa viereisii kiipeilykallioita. Oli aika siistii pitkäst aikaa, vaik melkeen puolen vuoden tauon jälkeen aika nollist saa alottaaki.

Seballa on rautanen kunto, joten se halus jo seuraavana päivänä randolle, ja meikä kun on tehny fitness-lupauksen, sai mut houkuteltuu messiin. Oli kyl ihan hulluu rankaisuu, ku kuljettiin kolmen solan yli Sveitsin puolelle ja laskettiin Champexin kylään Verbierin lähelle. Huomas ettei ollu oikeen viel palautunu, ku loppunousuissa Seba oli jo topissa ku meikä ähelsi vast puoles välis. No vastoinkäymiset alko vast oikeestaan laskun jälkeen, joka sekään ei ollu kovin kummonen. Ensinnäkin oltiin jo niin alhaalla ettei lunta ollu kylään asti vaan jouduttiin käveleen tietä muutama kilsa. Saatiin pakattuu kamat reppuun, vaihdettuu kengät jalkaan ja yritettiin hetki liftailla kyytii eteenpäin, ku sitte nähtiin siel kylässä joukko saksalaisii, jotka oli tilannu itelleen tilataksin. Kysyttiin, et meneekö seuraavasta alemmasta kylästä juna Martignyyn. Taksikuski vastas, et "joo menee, ja tosta vierestä lähtee sinne bussi, mut haluutteko, että soitan teilleki taksin? " No Sebahan tietty vastas, ettei tarvii, mennään mieluummin bussil. Sit ku oltiin vähän aikaa kävelty, se sama taksi ajaa ohi, pysähtyy, ja ne tarjos meille kyytii sinne juna-asemalle, joka oli niitten matkan varrella ja minne oli muutama kilsa tietä alaspäin. Meikäl sattu olee 40 frangii messis, et saatais junaliput, jossei liftaaminen onnistuis ja jotain ruokaaki tarvittaes. Sit päätettiin peril kohteliaisuudesta kysyy, et ollaaks jotain velkaa kyydistä , vaik kelattiin et ei ne mitään ottais. Ne sano, et kysykää kuskilta, jos se jotain haluis. Ei puhunu kuski enkkuu, ja näytin niit seteleit sille, ni se otti ne kaikki ja lähti menee enneku kunnol edes tajuttiin käydä urputtaa. Siis kelatkaa: Ensin se kysyy, halutaaks me taksii ja vastataan ei, sit ne ite tarjoo kyytii taksis, mis oli sikana tilaa. Ja sit kynyttää meilt muutaman kilsan kyydistä 40 frangii, eurois 26. Siis huh huh, siin meni ruoka- ja junarahat.
Ruvettiin liftaa, mut eipä näyttäny sveittiläiset olevan millänsäkään peukalon heiluttelusta. Meni ihan tyhjii pakuja ja maastureita, mut puolet ei edes näyttäny tajuuvan mitä liftaaminen on. Yks auto pysähty, mut siel oli kaks randoojaa, ja auto täynnä niiten kamoi, ni ei oltais molemmat mahuttu, eikä haluttu et toinen jäis yksin siihen. Tunnin jälkeen alko kypsyttää ja ku juna oli just lähös, mentiin tarkastaa lipun hintoja. Martignyst sais paljo paremmin liftii ja ku lippu oli "vaan" 9,8 cfr, oli seban aika heiluttaa visaa. Piti jäädä junasta siin liikenneympyrän kohal, mistä Chamoniin tie lähtis, mut sil pysäkil ei ehitty edes ovenavausnappii painaa ku juna jatko matkaa muutamas sekunnis. Siis just perus koukkunokkameininkii. No aateltiin et käydään pääjuna-asemal tarkastaa nixin lippujen hinta ja tarvittaes tullaan samal junal takas liftaa.
Oltiin siin vaihees jo niin poikki, et taivuttiin 11 euron lippuihin. Juna meni just nenän edest, mut onneks viel tunnin pääst, 19.45, lähtis vika juna. Siin oli sit kiva hengailla lauantai iltana steissillä miljoonien yön timojen seassa jumalattoman kokoset pakaasit messis, sandaaleis ja aluspaidoissa, ku alko jo kylmenee. No sit päästiin junaan joka ois vast puol ysin aikaan raja-asemal, mut kuultiin vast konduktööriltä ettei enää siihen aikaan menis jatkojunii perille. Sinä iltan oli luvassa urheiluhallilla yhet kauden kovimmist bileist ja pelättiin kaikki olis jo ihan seipäässä, eikä pystyis hakee meit rajalt. No onneks Panu ei dokannu ja se oli niin kiltti et haki meidät lopulta. Pikkasen oltiin puhki ku, viel auton GM:n parkkikselt hakemisen jälkeen, tultiin vast puol kymmenen himaan.
Meidän kämpillä oli odotetusti jo täys huuto käynnis ja pojat oli just lähös podium-bileisiin. Äkkii vaan pastista ja ruokaa naamaan, suihkuun ja kundien perään. Lupasin viel, et tulisin salettiin peräs, ja sain vaatteetki jo päälle ja olin just lähös, mut niinhän siin sit kävi, et heräsin vaattet ja valot päällä sohvalta puol viis ku jengi tuli baarista takas. Että silleen. Sen lisäks et oli joku 50 euron rando, ja viel aika paskaa laskuu, missattiin sen takii kunnon jubileet. Alppinistin osa on rankka, hah.

Sen jälkeiset päivät ollu tarpeeseen tullutta taukoa. Joko ollaa maattu heräämisestä nukkumaan menoon sohvalla ja katottu joku 5-6 leffaa päivässä tai sit ollaan käyty kaltseilla kiipee. Toissa päivänä oli siistii ku oli hyvä keli ja oltiin kiipee joku kuus tuntii. Noi lähiseinät on jotain 60m korkeit ja niis on siisti treenaa useemman kp:n reittei- Ja polttaa selkää ja hartioit vähän lisää.

Nyt on lähipäivät ollu aika tämmöstä välimallin kelii. Aamul ku kattoo ni saattaa olla ihan selkeetä ja ku saa kamat puettuu on huiput ihan sinkissä. Eikä hirveesti jaksa sataa. Muutamana päivänä on kyl ollu aika kovii ukkoskuuroi, et eiköhän se sinne ylös oo jotain heittäny. GM:n hissi muuttu ilmaseks ja burns ja teemu oli siel puolisinkissä vetäny 7 looppii pyydaa, joka oli kyl ollu tosi ylhäällä jo ihan märkää. Ku keli taas kunnolla aukee ja jos raskas lumi vaan pysyy kiinni, ni sit alkaa taas tico tico.

Meinaavat naapurikämpillä ottaa jo tänään varaslähdön vappuun. Pitää mennä valvomaan tilannetta.

-JJ

Bonjour, hyvää pääsiäistä ja yläfemmaa Chamusta.

Meikä nyt sitte on taas täällä alpin päällä. Tulin kaks viikko sitten 6. päivä ja tarkotuksena ois olla tonne kesäkuulle asti. Viimeistään kyllä varmaan juhannuksena pitää olla hangossa pyörtyilemässä.

Kiitos kaikille läksiäisiin osallistuneille ja erityisesti ex-kämppikselle Sailalle, joka urhoollisesti kesti mun muuttohässäkkää. Oli aika hyvät muussit ja tais kuitenki mennä suht myöhään. Kasilta oli lento ja viimesten yöllisten ja kännisten kamojen kasailuyritysten jälkeen sain tunnin nukuttua ennen ku faija tuli kuudelta hakeen. Oli aika rapee fiilis autossa.

Ei ole muuten Suomesta poistuminen ikinä ollut semmosen työn ja tuskan takana, mitä sain sen päivän aikana kokea. Meininki alkoi jo Turvatarkastuksessa just kun olin saanut 35 kilon lautabägin neuvoteltua ilmaiseks koneeseen. No siinähän tietty metallinpaljastin alkoi huutaa ja univormu rupes syynää käsivehkeellä meikälästä päästä varpaisiin. Käytiin ranne- ja kaulakorut ja vyön soljet housujen niittejä myöten. No ei siinä mitään, mutta tietystihän käsimatkatavararepusta löytyi röntgenissä joku epäilyttävä esine. Eiku reppua penkomaan ja sieltähän sitte löyty kauan kadoksissa ollu leatherman. On muuten hauskaa ohjailla virallista turvaheppua oikealle repun taskulle kun ei itse saa siihen koskea ja näyttää olevan hiton vaikeaa ymmärtää mikä on "vasen sivutasku" repussa jossa on kaksi taskua. Ihan kuin jossain reality-ohjelman sokkojuoksussa, missä avioparit antavat toisilleen ohjeita, kun Hillevi ei tunnu palkintomatkasta vauhkoontuneena erottaa oikeata vasemmasta.

No mulle annettiin sitte kaksi vaihtoehtoa: Jätä letermani kentälle säilöön 3€/vrk (joo, kyllä vissin kolmeks kuukaudeks) tai checkkaa koko reppu ruumaan. Pikkasen pelotti, ku repussa oli kaikkea särkyvää lasku- ja aurinkolaseja, kuulokkeita, soittimia ja läppäri, mutta en kuitenkaan Laua:lta haisevana kehdannu ehdottaa, että olisin tsekannu pelkän letermanin -oiskohan menny painorajoihin.
Otin kuitenki repusta läppärin ja ipodin turvaan ja suunnistin saman turvadiskon läpi portille.

Oltiin jo kaikki matkustajat istumassa koneessa ku Kapteeni kuuluttaa, että kone joutuu tekniseen tarkastukseen ja kaikki matkustajat takas terminaaliin. No vähän ajan päästä, ku kaikki oli terminaalissa ihan ulalla, ne kuulutti, että koneesta on menny sähköt ja lähtö siirtyy 1,5 tunnilla. No siinähän meni sitte jengillä jatkolennotki viduiks, Ja ne kuulutti myös meikäläisen transfer-tiskille saamaan uutta lentoo. Siellähän oli jo tietty kauhee jono ja meikä odotteli siinä puol toista tuntia tukka pystyssä huojuen ku muut tuskasteli ja kiroili ympärillä.
Sitte ku pääsin tiskille, Täti kysyy, että "minne oot menossa?"
-"No Geneveen."
-"Kuulepas nyt kun kollega kuulutti jo aikaa sitte kaikki Genenveen menijät muualle, etsä enää sinne ehi."
No enhän mä mitään ollu kuullu, ku olin seissy koko ajan laput korvilla ja keskittyny vaan pystyssä pysymiseen. Sitte se etti mulle seuraavan mahollisen lennon, joka osottautu Frankfurtin kautta, eikä aikasemmaks kun 14.00. Siis kyllä kyllä, kuus tuntii myöhemmin ku oikeesti piti lähtee ja kun kello veti jotain kymmentä, ni siihen olis neljä tuntii aikaa. Mitä hittoo mä tekisin neljä tuntii Helsinki-Vantaalla pahalla ololla ja muovikassissa olevalla läppärillä, mihin en tietty tajunnu ottaa virtapiuhaa? Sain onneks 12 euron lounaslipun, mikä on tietty siellä mestassa ihan liian vähän kunnon safkaan.

Kävin sitte syömässä ja lopun aikaa palloilin ympäriinsä muovikasseineni. Keksin jopa välissä, että läppärissä ois virtaa hetkeks ja kentillähän on langattomat netit, mutta se osottautu maksulliseks ja hinta oli 15€/24h. Siis kuka hengaa lentokentällä vuorokautta -Paitsi tietty yks satunnainen uuno, joka missaa kaikki maholliset lennot. Vihdoin kahelta laahustin Frankin koneeseen, joka tietty oli täynnä kovaa mongertavia nahkahousuja.

Ekaa kertaa päivän aikana sain vähän nukuttua koneessa, joka sekin oli tottakai sen verran möyhässä, että tunnin vaihto kutistu juoksemiseks lentokentän, joka ei ollukaan ihan pienimmästä päästä, läpi. Oisin kyllä ehtiny hyvällä marginaalilla, jossei Saksan turvatarkastus ois osoittautunu vielä perusteellisemmaks ku Suomen. Repussa ei enää ongelmia, mutta sen jälkeen ku oltiin taas miehissä ihmetelty koruja ja vyötä, rupes univormu tarkastelee kelloa. Kun suunto ilmeisesti alkoi vaikuttamaan liian uhkaavalta, pyys mut sivummalle istumaan, riisumaan kellon ja kengät. Sitte toljotettiin miltä kello ja kengät näyttää läpivalaistuna. Ei taaskaan löytyny pommia, mutta aikaa saatiin kulumaan sen verran, että ne jo antoi portilla viimesiä kuulutuksia.

Vaikka kyllähän mä sen jo tämmösen päivän jälkeen olin arvannukin, mutta viimenen yllätys koitti sitte Geneven kentällä, kun ei matkustaja-Järvisen matkatavaroita näy missään. Kävelin sitte baggage-toimistoon, josta ne sano että kamat on hukassa ja ne toimitetaan kämpille kun löytyvät, eli samana iltana. En enää jaksanu lähtee kikkailee junilla vaan otin suoraan kalliimman dösän, joka lähti melkeen heti. Alun perin piti olla Genevessä ennen puoltapäivää, nyt olin puol kuus siellä ja Nixissä vasta ysin jälkeen. Kamat vasta seuraavana päivänä, onneks sentään repussa kaikki ehjänä.

Sitte ehittiin pari päivää laskee ennen ku keli huononi ja päätettiin lähtee Kaurin kanssa Verppaan moikkaa Tuaa ja Tuonelan hurjia. Yks yö piti olla ja vetää perseet. No oltiin afterissa tappiin asti, ei menty muiden perässä yökerhoon, ku piti maksaa, ja lopulta meidät oli korjattu keskusaukiolta nuokkumasta suomalaisten kämpille nukkuun. Aamulla ku piti mennä kaljakaapille ennen vessaa, ni eihän sieltä mihinkään päässy lähteen. Sama laulu ku ennenkin, ja kolme päivää siellä meni aivan samalla lailla. Rahaa meni ku lapiolla ois heittäny, baareissa tuli häröiltyä, kortit piikissä, oltua alasti ja teltassa. Ois vähän rauhallisemminki voinu ottaa, mut tällä kertaa näin. Sen jälkeen meni aika monta päivää haavoja nuollessa, ku ei meinannu jaksaa portaita kiivetä hengästymättä ja hikoilematta, randoomisesta tai kiipeilystä puhumattakaan. Yleensähän se on niin, että Verppaan tulee lunta sen mitä tänne enää mahu, mutta nyt oli kyllä niin, että siellä kolmessa päivässä kylään asti tosi paljon ku tänne ei hirveesti ollu tullu.

La oli Kelson synttärit ja pe Oli blue sky:ta ja lämmintä, joten toisella suomalaiskämpällä oli pääsiäis-grillibileet. Sen jälkeen oli taas sadekeliä, joten kaikilla suomalaisilla lähti löysät pois. Aika moista häröilyä ympäri kylää kännissä fillareilla. Itsellä tosin on kyllä nyt Tuonelasta paluun jälkeen pitkään korkit kiinni.

Se on koko ajan semmosta pari päivää pilvistä ja sadetta ja taas muutama päivä solee. ihan jees. Muut meidän kämpän kundit oli sveittissä majailee ja tuikkaa yhen aika taakin mäen ja meil on ollu sil aikaa tääl aika hyvää hiihtoo. Kolme päivää randoo putkee on laittanu jalat (ja selän, hartiat, niskan, kädet, pohkeet...) aika hapoille, mut aikaisemmista ennusteista huolimatta hyvän kelin pitäs jatkuu, ja nälkähän kasvaa syödessä, eli voi olla et joutuu vielä huomenna lähtee törmälle yskii ja hikoilee.

Juttua ja kuvia tulee lisää kun niitä tapahtuu ja jaksaa postaa.


-JJ