IRC-Galleria

Tämä kirjoitus on hyvin arkaluontoinen ja voi loukata joitakin veljiä ja sisaria, mutta koen pakottavaa tarvetta ottaa asian esille. Olen itse helluntaiseurakunnan jäsen, joten en ota kantaa ulkopuolisena, vaan sisäpuolelta asioita seuranneena. Olemme kärkkäitä arvostelemaan luterilaisia heidän epäraamatullisesta lapsikasteopistaan, ja oikein onkin näin. Kuitenkin meillä on aihetta tutkia opetustamme Pyhästä Hengestä, josta usein ylpeilemme. Nykyisen kehityksen seurakunnissa tulisi suorastaan havahduttaa meidät tähän, sillä tilanne on vakavampi kuin luulemme. Monet ihmettelevät uusia 'tuulia', jotka puhaltavat seurakuntaan milloin milläkin nimikkeellä, joita kutsutaan 'herätykseksi' tai 'hengenuudistukseksi'. Miten ollaan tähän tultu? Onko jossakin opissa menty hieman harhaan ja se on sitten paisunut ja levinnyt käsiin? Jotkut arvostelevat ainoastaan tiettyjä ilmiöitä, jotka tapahtuvat 'hengen' vaikutuksesta, ja pitävät niitä epäraittiina, kuitenkin hyväksyen muuten liikehdintää. Ilmiöt ovat kuitenkin vain jäävuoren huippua. Ainoastaan tutkimalla liikehdinnän juuria ja opetuksia, voimme saada tietää, onko se Jumalasta vai ei. Henkien koetteleminen, johon Raamattu meitä kehoittaa, tapahtuu juuri opetusta tutkimalla, sillä opetuksen taustalla on henki; joko Totuuden Henki, joka on aina yhtä Jumalan kokonaisilmoituksen kanssa, tai eksytyksen henki, joka menee ohi kirjoitetun Sanan, irrottaen jakeita asiayhteydestä kuten Perkele teki kiusatessaan Jeesusta erämaassa (Matt.4:6, 1.Tim.4:1, 1.Joh.4:1). Tarkoitukseni ei ole leimata tai halveksia ketään uskovaa, joka ajattelee eri tavoin asioista, sillä minulla on ystäviä eri kristillisissä piireissä. Sitä paitsi me kaikki erehdymme jossakin kohdin, varsinkin kun Sanan tuntemuksemme on vähäinen ja pintapuolinen. Tämä ei ole siis mikään hyökkäys ketään uskovaa kohtaan, vaan käyn käsiksi argumentteihin, joita nostetaan Sanan Totuutta vastaan. Näin tehdään yleensä tahattomasti, kun pidetään kiinni jostakin opista, joka on tullut rakkaaksi, vaikka se ei olisi Raamatun kokonaistulkinnan valossa tulen kestävää. En käy siis arvailemaan, ketkä pelastuvat taivaaseen ja ketkä eivät, sillä se on Jumalan vallassa. Herra on ennen kaikkea pitkämielinen omiansa kohtaan ja tahtoo ohjata kaikessa oikealle tielle. Kuitenkin väärät istutukset on revittävä juurineen ja hapatus poistettava. Raamattu varoittaa selvästi, että viimeisinä päivinä tulevat 'kristilliset' eksytykset 'ihmeiden ja merkkien' kera useiden väärien julistajien kautta pettämään monia uskovia. Itse asiassa tämä on yksi tärkeimmistä lopunajan merkeistä, josta Jeesus varoitti kolme kertaa lopunajan puheessaan. Vain ne, jotka pitävät lujasti kiinni loppuun asti Jumalan Sanasta vaelluksessaan ja opissaan, pelastuvat perille (Matt.24). Kysymys on siis tässä siitä, mitä rakennamme perustukselle, joka on Kristus Jeesus ja hänen pelastustekonsa. Tästä ovat ennen muuta vastuussa Sananjulistajat, sillä he ovat rakentajia Jumalan huoneessa. Katsokoon siis kukin, kuinka hän seurakuntaa rakentaa. Julistaja voi turmella Jumalan temppeliä julistamalla yli kirjoitetun Sanan, saaden aikaan myös hajaannusta laumassa. Vain Sanaan perustuva opetus on tulen kestävää, sillä Sana on se tuli, joka koettelee kaiken (1.Kor.3, 4:1-6). Tietenkin kaikki on alettava alusta, jos perustus on laskettu väärin. Perustus on siis: "parannusta kuolleista töistä, uskoa Jumalaan, oppia kasteesta ja kätten päälle panemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta" (Hebr:5:12-14, 6:1-3). Jos siis joku asia klikkaa jo näillä alueilla, on perustus väärin laskettu. Väärä opetus Pyhästä Hengestä johtaa väistämättä vääriin kokemuksiin ja parhaassa tapauksessa sielullisiin valheihmeisiin. Pahimmassa tapauksessa jopa demonisiin ihmeisiin. Jos palvomme ja rukoilemme Pyhää Henkeä, niin toimimme vastoin Jumalan Sanaa ja silloin joudumme harhapoluille. Vaikka Pyhä Henki on Jumala ja Jumaluuden kolmas persoona, niin Hän on tullut tuomaan Kristusta esiin ja opettamaan Sanaa. Hän on sivussa, sillä profetian henki on Jeesuksen todistus. Henki todistaa siis Jeesuksesta eikä tuo esiin itseään. Samalla tavalla toimi aikanaan Johannes Kastaja—joka ei muuten puhunut kielillä eikä tehnyt yhtään ihmettä, vaikka oli täytetty Pyhällä Hengellä äitinsä kohdusta saakka—ja siihen mekin olemme kutsutut, siis kirkastamaan elämällämme Kristusta ja olemaan Hänen todistajiaan. Uskon, että kun Jumalan Sanan totuus saa tehdä meidät vapaiksi valheista ja ihmisopeista, saamme suuren ilon ja rauhan Pyhässä Hengessä. Meidän ei tarvitse enää kokea itseämme 'kakkosluokan' uskoviksi ja etsiä jotakin kokemusta, joka jäi itseltä saamatta. Tässä kirjoituksessa tulen käsittelemään seuraavia asioita: 1) Onko Raamattu ylin auktoriteettimme? 2) Saako ihminen Pyhän Hengen uskoontulon yhteydessä? 3) Milloin Pyhän Hengen kaste tapahtuu? 4) Milloin uskova täytetään Hengellä? 5) Ovatko 'kielet' aina merkkinä Hengen täyteydestä tai kasteesta? 6) Tuleeko uskovan odottaa Pyhää Henkeä? 7) Kun poikkeuksesta on tehty sääntö 1) Onko Raamattu ylin auktoriteettimme? Aamen! Näin sanomme varmaankin, vai mitä? Mutta onko käytännössä niin, se on taas eri asia. Muuten, myös Jehovan todistajat sanovat pitävänsä Raamattua ylimpänä auktoriteettinaan. Kun on kysymyksessä Pyhä Henki, niin useimmiten helluntaipiireissä ja muissa karismaattisissa yhteisöissä perustellaan asiat kokemuksilla eikä suinkaan Jumalan Sanalla. Usein lainataan Raamatun jakeita selittämään kokemuksia, mutta ei välttämättä nähdä asian kokonaiskuvaa.