IRC-Galleria

kaikissa opintuulissa ja eksytyksen kavalissa juonissa, kasvamatta aikuisuuteen uskossa. Näillä 'sitomisilla' olisi pitänyt maailmasta tulla jo parempi, mutta käytäntö ja todellisuus kertovat aivan muuta. Sitä paitsi Saatana sidotaan vasta vihanajan lopussa ennen tuhatvuotisen valtakunnan alkua enkelin toimesta (Joh.ilm.12:12, 20:1-3). Äärimmilleen vietynä tällainen opetus on jo henkivaltojen herjaamista, josta raamattu varoittaa (Juud.8-9). Irroittamalla jakeita kontekstistaan saadaan vaikka minkälaista outoa opetusta. Siksi kannattaa lukea koko asiayhteys esimerkiksi tästä 'sitomisesta ja päästämisestä' Raamatusta (Matt.16:15-19, Matt.18:15-22). Helluntaipäivän tapahtuma, Hengen vuodatus, oli kertakaikkinen tapahtuma. Loput profeetta Jooelin ennustuksesta, siis verta, tulta, savupatsaita, auringon pimeneminen ja kuun vereksi muuttuminen tapahtuvat vihanajan loppupuolella. Profetian alussa luvataan Hengen vuodattamista kaiken lihan päälle, ja tämä on ollut voimassa jo kohta 2000 vuotta. Niinpä siitä päivästä lähtien jokainen, joka huutaa Herran nimeä avuksensa pelastuu, voi profetoida, nähdä unia ja näkyjä, joita muinoin saivat vain tietyt Jumalan valitsemat ihmiset eli profeetat, kuninkaat ja papit. Tämä Joelin ennustus päättyy siihen, kun Israelin kansan koko jäännös pelastuu vihanajasta ja seisoo Siionin vuorella (Jooel 2:28-32, 3:1-3, Room.11:25-27). Apostolien teoissa tai heidän kirjeissään ei missään opeteta Hengen odottamista käytäntönä kaikkien aikojen uskoville, eikä siitä ole käskyä missään. Meidän tulee kyllä jatkuvasti täyttyä Hengellä, joka asuu meissä ja joka on runsaasti vuodatettu meihin uudestisyntymisen yhteydessä. Pysymällä Kristuksen Sanassa tämä toteutuu jatkuvasti ja saamme kantaa Hengen hedelmää, jonka Hän saa aikaan meissä ja joka on pyhitys, Kristuksen elämä meissä, ja tulemme Hänen todellisiksi opetuslapsikseen (Tiit.3:4-7, Joh.15:3-11, Joh.8:31-32). Raamatullinen rukous olisikin, että tulisimme täyteen Hänen tahtonsa tuntemista ja erottaisimme valheen totuudesta, että Kristus saisi enemmän sijaa meissä. Hedelmä ei ole niinkään se, kuinka monta sielua pelastuu kokouksissamme, vaan että Hänen elämänsä tulisi meissä näkyviin (Efes.1:15-23, 3:14-21, Filipp.1:9-11, Kol.1:9-13). Mistä siis voidaan tunnistaa oikeat paimenet vääristä? No, siitä että heissä on Hengen hedelmä, Kristus-elämä. He ovat palvelijoita, jotka vaeltavat kuten Hän vaelsi. He ovat valmiita 'pesemään uskovien jalkoja' Sanan vedellä ja kun ne ovat likaantuneet matkan varrella. Näitä ominaisuuksia ei useimmiten näy 'superjulistajien' elämässä, vaikka he suorastaan pursuavat 'henkeä' ja 'voimaa'. Heillä ei ole aikaa tavallisille ihmisille, vaan he pitävät ihmekokouksensa ja jättävät lampaat nuolemaan haavojaan, ensin kerittyään heidät varoistaan ja joskus vieläpä toivostaan. Todelliset kaitsijat kulkevat lauman edellä esikuvina eivätkä herroina halliten ja piiskaten. Jumala on tarkka laumastaan, ja vaikka tarpeen tullen Hän vihastuukin, niin se on Hänen tehtävänsä. Muistakaamme tilanne, kun kun Israelin kansa oli juuri ylittämässä Punaisen meren ennen kuin se aukeni ihmeen kautta. He olivat meren ja Egyptin armeijan puristuksessa, pelon ja kauhun vallassa. Mooses huusi kansalle, että se olisi hiljaa ja luottaisi Herraan, mutta Jumala sanoi hänelle: 'Miksi huudat Minulle?' (2.Moos.14:13-15) Kaitsija ei huuda lampaille, sillä lammas on arka eläin. Susi kyllä haukkuu ja lampaat pakenevat hajaantuen. Tämä ei tarkoita sitä, että hyväksytään kurittomuutta ja kapinaa seurakunnassa. Ei, silloin tulee tarttua kuritoimenpiteisiin. Mutta on eri asia, jos on heikko usko, arka ja pelokas; silloin tulee rohkaista Sanalla (1.Tess.5:14). 7) Kun poikkeuksesta tehdään sääntö Harhaan meneminen uskonelämässä ei yleensä tapahdu räikeällä tavalla, vaan valhe salakuljetetaan sisälle totuuden ohessa, yleensä vieläpä vilpittömien uskovien kautta, jotka ovat ihastuneet johonkin uuteen opetukseen, jossa tuntuu olevan vastaus kaikkiin ongelmiin. Väärä painotus johtaa harhaan. Kyllä Saatana käyttää osatotuuksia, mutta hän ei pysy kokototuudessa. Hän puhuu totta silloin kun se palvelee hänen tarkoitusperiään, siis eksyttää Jumalan valittuja. Kyllä Saatana osaa Raamattua, sillä hän myös kiusasi Jeesusta raamatun jakeilla, jotka oli irrotettu kokonaisuudesta. Jeremia sanoo, että ihmissydän on petollinen, ja Daavid rukoili, että Herra johdattaisi hänet oikealle tielle, jos hän oli mennyt harhaan (Jer.17:9, Ps.119:176, Ps.139:23-24). Emme ole poikkeus tässä joukossa. Jos luulemme, ettei meitä voida eksyttää, ja että Jumala ei sellaista sallisi, niin kehoittaisin lukemaan Raamattua tarkemmin, sillä se on täynnä varoituksia eksymisestä, nimenomaan uskoville. Eksytys on vain yksi koetuksen alue uskovan elämässä, jossa voimme osoittaa olevamme joko uskollisia tai uskottomia Sanalle. Tämä näkyy sekä Uudessa testamentissa että Vanhassa testamentissa (5.Moos.13, Matt.24:3-5, 13, 1.Kor.15:1-2, 2.Kor.11:3-4). Miten ollaan siis tultu tähän tilanteeseen, jossa Pyhän Hengen alueella saadaan tehdä melkein mitä vain? Uskon, että syy on juurissa. Jos puu kasvaa hieman kieroon, sitä on lähes mahdotonta oikaista (Saarn.1:15). Se tulee leikata ja kasvattaa uudelleen. Olemme menneet vain hieman vinoon Hengen alueilla ja joidenkin mielestä on pilkun viilaamista tarttua 'yksityiskohtiin'. Ongelma piilee kuitenkin juuri sillä alueella. Olemme tehneet