Totuus on kuitenkin se, ettei yksikään instituutio ole Jumalan todellinen seurakunta, vaan ne ovat puolueita tai lahkoja. Näissä kirkkokunnissa on luvultaan vaihtelevasti aitoja uudestisyntyneitä Jumalan omia, jotka vaeltavat sen ymmärryksen mukaan, minkä sillä hetkellä omistavat Jumalan Sanasta. Yleinen käsitys on se, että uskovan täytyy kuulua johonkin kirkkokuntaan. Tämä on syvälle juurtunut ihmisten mielissä. Niinpä kun ei-uskoville todistaa, yleensä he pian kysyvät mihin lahkoon tai kirkkoon todistaja kuuluu.
Sanaa 'kirkko' ei löydy Raamatusta, vaan seurakunta, joka tulee kreikankielisestä sanasta ekklesia, jota käytettiin koolle kutsutusta joukosta, kansan kokouksesta. Se voidaan kääntää parhaiten sanalla uloskutsutut. Vanhassa Testamentissa, tai oikeammin Pyhissä Kirjoituksissa, Israelia kutsuttiin JHVH:n seurakunnaksi, varsinkin kun kansa kokoontui kuulemaan Sanan opetusta. Se on hebreaksi Eedah, jonka merkitys on mm. joukko, seurakunta, uskonyhteisö, kokous, ja myös todistus ja todistaja. Seurakunta on siis joukko, joka on kutsuttu tiettyä tarkoitusta varten. Sen tarkoitus ei ole taatusti joukon viihdyttäminen eri keinoilla, kuten musiikilla tai esiintymisillä tai tarinoiden kertomisella.
Seurakunta on Jumalan asumus Hengessä ja uskovat ovat eläviä kiviä Jumalan temppelissä. Myös yksilöuskovan ruumis on Pyhän Hengen temppeli. Seurakunta on todistuksen maja pimeässä maailmassa. Sen tulisi heijastaa Kristuksen valoa hengellisessä pimeydessä oleville ihmisille. Seurakunnan tarkoitus on viedä evankeliumin sanomaa todistukseksi kaikkialle, alkaen kotipaikkakunnalta, aina maan ääriin saakka, juutalaisille ensin (mikäli niitä on), sitten muille kansoille, mahdollisuuksien mukaan.