IRC-Galleria

Haluan aluksi tehdä selväksi sen, että uskon Raamattuun. Uskon täysin siihen, että Jumala toimii, puhuu ja vaikuttaa armolahjojen kautta edelleen tänä päivänä. Uskon myös, että olemme velvolliset tutkimaan tarkasti eli koettelemaan kaikkea (1Tess.5:20-21, 1Kor.14:29, 1Joh.4:1). Se, mikä on Jumalasta, kestää kyllä päivänvalon ja tarkastelun. Valitettavasti monia kuitenkin pelotellaan tutkimasta ilmiöitä, joita tänä aikana tapahtuu seurakunnissa. Tämän takana ei silloin ole kuitenkaan lainkaan Jumala, sillä Jeesus sanoi: "Jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." (Joh.3:20-21)
Kaikella on aikansa, niin kuin saarnaaja sanoo: "Aika on istuttaa ja aika repiä istutus." (Saarn.3:2) Tämä vaikea tehtävä annettiin myös profeetta Jeremialle (Jer.1:9-10). Ja kun Jeesus nuhteli fariseuksia siitä, että he olivat tehneet Jumalan sanan tyhjäksi omilla perinnäissäännöillään, he loukkaantuivat häneen. Silloin Jeesus sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois." (Matt.15:13)
Tämä on siis seurakunnan velvollisuus. Me ajattelemme herkästi itseriittoisesti, että vain suuret laitoskirkot ovat perinnäisäännöillä hapatettuja emmekä näe, että myös herätyskristillisyydessä on tällaisia seurakuntia. Meidän tulee siis ottaa malka omasta silmästämme ennen kuin otamme rikan veljien silmästä. Silloin voimme myös arvioida asiat oikein (Matt.7:1-5). "Uudistusliikkeiden" johtajat ja kannattajat leimaavat kuitenkin usein fariseuksiksi niitä, jotka haluavat tutkia Sanan valossa erilaisia ilmiöitä.
Nykyään hengellisissä kokouksissa on usein käytössä nk. "kaatuminen Jumalan voimasta". Tämä käytäntö on levinnyt moniin eri seurakuntiin, varsinkin karismaattisissa piireissä. Olisikin tärkeää tutkia, mitä ainoa auktoriteettimme Raamattu sanoo tästä asiasta. Vai sanooko Sana mitään koko asiasta? Sillä jos jokin ilmiö ei ole Raamatulla selvästi selitettävissä, silloin se on hyljättävä. Näin tulee toimia, vaikka tunteemme sanoisivat muuta tai enkeli ilmestyisi vahvistamaan asiaa.
Voimme lukea Raamatusta monesta kohdasta, miten Jumala ilmestyi palvelijoillensa, ja kuinka nämä peljästyivät Hänen pyhyytensä läsnäolossa ja kaatuivat kasvoilleen maahan, kumarsivat ja rukoilivat Häntä (Joh.ilm.1:17, Hes.1:28, Tuom.13:17-23, Dan.10:5-11). Kun profeetta Hesekiel kohtasi Herran kirkkauden hahmon, joka on itse Jumalan Poika, hän lankesi kasvoilleen maahan kunnioittaen Jumalaa. On kuitenkin huomattava, että Herran Henki nosti hänet ylös jaloilleen (Hes.1:28-2:1-2). Tämä on juuri päinvastaista kuin mitä "kaatumistilaisuuksissa" tapahtuu, jossa maataan tuntitolkulla maassa ja haetaan uudestaan ja uudestaan lisää kokemuksia.
Kun kuningas Saul lähti Daavidin perään tappaakseen hänet, hän kohtasi Samuelin ja profeettoja hurmoksissa. Alkukieli kertoo, että he profetoivat. He siis ilmeisesti ylistivät Jumalaa lauluilla ja soitolla. Silloin Saul kaatui maahan ja jäi siihen koko päiväksi makaamaan. Profeetat eivät maanneet. Eikä kaatuminen ollut mikään siunaus Saulin elämässä, vaan päinvastoin tuomio (1Sam.19). Samoin Uudessa Testamentissa kerrotaan, kuinka Saul Tarsolainen murhaa puhkuen lähti vangitsemaan Jeesukseen uskovia eli Daavidin hengellisiä jälkeläisiä. Herra kohtasi kuitenkin Saulin Damaskon tiellä, minkä seurauksena Saul kaatui maahan. Tämä ei ollut mikään mieluinen kokemus Saulille, vaikka hän tämän jälkeen tulikin uskoon oltuaan kolme päivää sokeana (Apt.9:1-22). Raamatussa kerrotaan myös, kuinka Jeesuksen kiinniottajat tulivat Getsemanen puutarhaan ja kysyivät, oliko Jeesus siinä. Hän vastasi heille käyttäen Jumalan nimeä "Minä olen", ja sotilaat kaatuivat selälleen maahan (Joh.18:1-6).