IRC-Galleria

Mutta Herralla, joka on kaikkien maan hallitsijoiden ruhtinas ja joka saa jopa heidän yhteiset suunnitelmansa toimimaan seurakuntansa hyväksi, oli omat tarkoituksensa palvelijansa Johanneksen karkoituksessa. Ja vaikka maallinen valta oli karkottanut iäkkään apostolin vaientaakseen lopullisesti hänen uskollisen todistuksensa, Herra muutti tämän yksinäisen ja kaukaisen saaren paikaksi, joka palveli ikäänkuin oraakkelina paljastaessaan erään kauneimmista ja tärkeimmistä Raamatun osista. Epäilemättä oli apostolin karkotuspaikka, jossa häntä ympäröi ainoastaan villi luonto päivästä toiseen, jossa hän oli erossa maailman humusta ja hälinästä, jossa hän voi todistaa rauhattoman meren hirvittävää symboliikkaa, kuunnella mahtavien aaltojen monotonista pauhua niiden lyödessä hänen olinpaikkansa kalliorannoille ja jossa hänellä oli lisäksi häiriintymätön näkymä taivaalle ja jossa hänen tarkatessaan maan neljää suuntaa, hänen katseensa kohtasi horisontin, jossa taivas ja meri yhtyivät—tämä hylätty paikka sopi epäilemättä luonnollisesti profeetan näkyjen ja ilmestysten näyttämöksi tarjoten luonnollisen taustan niille ja auttaen profeettaa kykenemään hengellisesti vastaanottamaan ne.

Sinne Johannes siis oli karkotettu; ja hän kertoo meille, että hän oli Hengessä Herran päivänä. Herran päivällä meidän ei pidä tässä yhteydessä ymmärtää viimeistä tuomiopäivää. Sillä vaikka se saattaakin olla sanan merkitys, tällainen tulkinta ei mitenkään sovi yhteen sen kanssa, mitä seuraa. Paljon luonnollisempaa on selittää, että Johannes tarkoittaa Herran päivällä Herran ylösnousemuksen päivää, viikon ensimmäistä päivää, jonka seurakunta oli apostolien johdolla asettanut erityiseksi jumalanpalveluspäiväksi ja pyhäpäiväksi vanhan armotalouskauden sapatin sijasta. Ilmaus "Hengessä" ei tarkoita ainoastaan sitä, että hän mietiskeli hengellisiä asioita, vaan pikemminkin sitä, että hän oli profeetallisessa, hengellisessä ekstaasissa, niin että hän oli erossa aistien ja kokemusten maailmasta ja valmistautunut saamaan näkyjä hengellisistä asioista. Me uskomme, että näyissä, jotka apostoli on etuoikeutettu näkemään, on todella jotakin objektiivisen todellista. Ne eivät olleet vain subjektiivisia, niin että ne olisivat olleet vain näkijän hengellisiä tiloja; vaan ne asiat, jotka esitettiin hänen nähtäväkseen, olivat luonteeltaan sellaisia, että niitä ei olisi voitu nähdä pelkästään luonnollisilla silmillä ja sentähden oli siirtyminen Hengessä olemisen tilaan tarpeen, jotta Johannes voitiin valmistaa näkemään näkynsä.

Tässä tilassa ollessaan Johannes sitten kuuli kovan äänen, mahtavan ja selvän pasuunan kutsun. Ja kuullessaan takaansa äänen hän kääntyy ympäri ja katselee näkyä, josta tutkimamme raamatunkohta kertoo: kirkastettu Kristus kultaisten kynttilänjalkojen keskellä.

On heti huomautettava, että tässä näyssä on kaksi elementtiä. Ensiksikin siinä on kultaisten kynttilänjalkojen elementti ja on mitä luonnollisinta olettaa, että ne seisovat piirissä Vapahtajan ympärillä. Ja toiseksi ilmestyy kirkastettu Vapahtaja, jota Johannes kuvaa yksityiskohtaisesti.