IRC-Galleria

Hän käyttää pääasiallisesti kolmea perustapaa saavuttaaksen tuon tarkoituksensa. Ensimmäinen on fyysinen hävittäminen eli kuolema. Toinen on sisäinen näännyttäminen—meidän mielemme ja sielumme turruttaminen tai turmeleminen traumojen ja synnin avulla. Kolmas on sisäinen itsetuho, laskelmoitu persoonallisuutemme riisuminen jonkin väärän uskonnon tai mystiikan nimissä.

Fyysinen kuolema on yksinkertaisin ja suorin noista keinoista. Kun ihminen kuolee, hänen persoonansa saa loppunsa, hänen ruumiinsa mädäntyy ja hajoaa takaisin luontoon—Jumalan kuva hajoaa. Saatana houkutteli Eevaa ja Aatamia syntiin, koska hän tiesi, että synti toisi kuoleman hallitsemaan maailmankaikkeutta, mikä oli Saatanan lopullinen ase Jumalan kuvan poispyyhkimiseksi. Tuon hävitystyön nopeuttamiseksi Saatana edistää kaikenlaisia sotia ja murhia keskuudessamme.

Mutta loppujen lopuksi kävikin niin, että tuo hänen aseensa ei ollutkaan niin lopullinen kuin hän luuli. Syntiinlankeemuksen avulla Saatana sai aikaan kuoleman etenemisen, mutta Jumala sai Kristuksen ylösnousemuksen avulla aikaan elämän etenemisen. Ajallinen kuolema ei siis olekaan ihmisen lopullinen tuho tai tuhoa lopullisesti Jumalan kuvaa ihmisessä. Ylösnousemuksen valossa kuoleman kauhea lopullisuus katoaa kuin hämärä auringon valjetessa. Uskovalle jopa kuoleman uhka menettää lopullisen voimansa pakottaa ja nöyryyttää ihmistä.

Saatanan toinen keino on hyökätä Jumalan kuvaa vastaan sisäisen turmelemisen kautta. Tuo keino on salakavalampi ja aikaavievämpi, mutta se on myös enemmän perustavaa laatua olevaa. Meissä on Jumalan persoonan kuva yksinkertaisesti, koska me olemme persoonia. Tuo turmeluksen menetelmä hyökkää meidän persoonaamme kohtaan tylsistyttämällä tai vääristämällä sitä—varsinkin niitä osia mielestämme tai sielustamme, jotka heijastavat suoraan Jumalan kuvaa, kuten omatuntoa ja myötätuntoa.

Köyhyys ja brutaalius voivat saada aikaan sellaisen vaikutuksen aikaa myöten; ihmisistä, joita on riistetty tai käytetty hyväksi, tulee usein katkeria, piittaamattomia ja jääräpäisen itsekeskeisiä. Samoin rikkauden tai vallan tavoittelu (tai omistaminen) saattavat tehdä ihmisistä muista piittaamattomia ja ylimielisen ylemmyydentuntoisia kaiken etiikan tai vastuuntunnon suhteen. Kaikki tällaiset asenteet vahingoittavat meissä olevaa Jumalan kuvaa ja saattavat pitkän päälle jopa tuhota sen. Epäoikeudenmukaisuus on kaksiteräinen ase, joka hyökkää Jumalan kuvaa vastaan sekä uhrissa että uhria vastaan toimivassa.

Samoin sisäisen turmelemisen kategoriaan kuuluu kaikki ruumiin, mielen ja hengen epäjumalanpalvelus, joka viettelee meitä orjuuteen ja riippuvuuteen. Tuo orjuus voi olla seksuaalista, älyllistä, poliittista, sosiaalista, uskonnollista tai mitä tahansa orjuutta, mutta se johtaa aina ihmisen ihmisyyden turtumiseen ja kieroutumiseen. Jumalan kuva vääristyy ja sen heijastuma vääristyy. Siitä syystä Saatana edesauttaa ja tukee kaikenlaista epäjumalanpalvelusta.

Mutta kaikkein tehokkain tapa Jumalan kuvaa vastaan on sen riisuminen—sen hajottaminen pala palalta aina perustuksia myöten. Okkulttinen valaistuminen on nopein tie tuohon päämäärään pääsemiseksi. Kuten Tal Brooke sanoo kirjassaan Riders of the Cosmic Circuit:

Valaistumisessa luovutetaan identiteetti lopullisesti toiselle voimalle. Se on itsetuhoista antautumista...Ja mitä siinä tuhoutuu? Mieli, minä, antautuvan tahto, omatunto, hyvän ja pahan erottaminen toisistaan. (Brooke, 1986, ss. 201-202)
Erilaiset "valaistumisen" ja okkulttisen mystiikan järjestelmät kouluttavat ihmisistä oman hajoamisensa välineitä.

Sellainen päämäärä vaikuttaa perverssiltä ja selittämättömältä, sillä se kääntää ihmisen luonnon omaa itseään vastaan. Mutta Paholainen on erikoistunut vääristämään synnintuntomme itsetuhoisuudeksi. Tässä hän kääntää jopa meidän pelastuksen tarpeemme meitä vastaan. Denis De Rougemont sanoo, että me omaksumme itsetuhoisuuden radikaalina lääkkeenä syyllisyyteen. Siten mystinen itsetuho on

raadellun omantunnon itserankaisemista ja halua tuhota lopultakin itsensä, tuhota itsensä, jotta tulisi viattomaksi!—jotta vielä pääsisi pakoon omien pahojen tekojen seurauksia; itsensä rankaisemista korjaamatta mitään. Se on itsemurhan salaisuus ja Juudaksen logiikka: viimeinen kiusaus, korkein utopia. (De Rougemont, 1944, s.37)