IRC-Galleria

Rakkaus on todellisen opetuslapsen tuntomerkki. Mutta jos ajattelemme, että rakkaus tulee elämäämme helposti, erehdymme pahasti. On kaksi äärimmäistä näkemystä, jotka molemmat ovat yleisiä : 1) että rakkaus on laaja-alaisen harjoituksen ja kurin tuote, ja 2) että rakkaus on syvällisen Hengen kohtaamisen luonnollinen seuraus. Jälkimmäinen näkemys on hyvin laajalle levinnyt. Mutta kypsyessämme kristittyinä meidän on varauduttava "kuiviin kausiin". Nämä ovat arvokkaita aikoja, sillä silloin meillä on mahdollisuus oppia kokemuksestamme, että kristinuskon totuus on suurempi kuin omat tunteemme. Eräs henkilö on kirjoittanut : "Palava into on erityisen tunnusomaista aloittelijoille. Sen haihtumisesta tulisi olla iloinen, sillä se on merkki siitä, että olemme pääsemässä ensimmäisen vaiheen ohi. Joka yrittää säilyttää sen tai kaipaa sen paluuta kuivuuden keskellä, kieltäytyy kasvamasta. Jos pidämme lujasti kiinni Jumalasta, kun tunteet ovat haihtuneet eikä jäljellä ole muuta kuin pelkkä häneen sokeasti tarrautuva tahto, sielu puhdistuu itsekeskeisyydestä puhtaaseen rakkauteen."

Tänään meidän tulee kieltää itsemme ja ottaa ristimme ja seurata Kristusta, tietäen, että jos pysymme Kristus-viinipuussa, hedelmä kasvaa, olipa meillä suuria tunteita tai ei.

Älä anna sen yleisen ajattelutavan eksyttää itseäsi, että jos sinusta tuntuu oikealta tehdä jotakin, silloin se on oikein. Kristinusko tarjoaa toki runsaasti iloa ja rakkautta ja syvää tyydytystä, mutta se toimii toisinpäin : tee sitä, mikä on oikein, ja sydämesi seuraa perässä. Joistakin uskovista on kovin houkuttelevaa olla niin kovin varmoja siitä, mikä on oikea, että he alkavat laatia lakia. ..... On paljon tärkeämpää, että säilytämme oikean mielenlaadun muita kohtaan, kuin että saamme heidät ajattelemaan meidän tavallamme, vaikka meidän tapamme olisi oikeakin. Saatana vähät välittää siitä, eksymmekö väärään oppiin vai tulemmeko vain happamiksi. Kummassakin tapauksessa hän voittaa. Happamilla kristityillä on usein oikea käsitys opista ja selkeä näkemys tilanteesta, mutta heillä ei ole lempeyttä eikä rauhaa. Katsomme toisia uskovia ympärillämme ja näemme varsin selvästi, miten huonosti he täyttävät ne mitat, joita he tunnustavat. Ellemme pysy Kristuksessa - luota häneen, rukoile, palvo, lue hänen Sanaansa, avaudu hänen rakkaudelleen - lankeamme helposti kyynisyyden ansaan.

Parannuskeinoksi happamaan, arvostelevaan asenteeseen suosittelen kiittämisen tavan viljelyä. Kiittämisessä on suuria parantavia voimia, eikä kiitollinen sydän voi olla kyyninen.

Rakkauteen kuuluu olennaisesti aulis palveleminen, sellainen, joka ei ole kiinnostunut omasta asemastaan, vaan toisen hyvinvoinnista. Tällaisena alttiina palvelemisena ilmaistu rakkaus luo todella yhteyttä uskovien keskuuteen. Työt tulevat tehdyiksi, yksinäiset ja epäonnistuneet tuntevat itsensä tarpeelliseksi, pastori ja muut johtajat tuntevat itsensä arvostetuiksi ja olonsa turvalliseksi. Koko seurakunnasta tulee aidompi ja innokkaampi ylistämään ja palvomaan Herraa. "Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte, sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. (Room 13:8) Lue myös 1 Kor 13. Sitä kannattaa tutkia perusteellisesti.

Ihmiset kysyvät, miten he voisivat päästä syvemmälle hengelliseen elämään. Yksi menetelmä on Raamatun ulkoa opetteleminen - täytä itsesi Jumalan Sanalla. Toinen keino on läheinen yhteys toisiin uskoviin ja asioista keskusteleminen yhdessä. Tällaiseen yhteyteen kuuluu muun muassa runsas antaminen, alttius pyytää anteeksi ja oikeutetun närkästyksen unohtaminen.