ihmisen historialla on pohjolassa selvä takaraja: jääkausi. sen aikana koko pohjois-eurooppa oli valtava, jopa 3 km paksun mannerjäätikön peittämä eikä sen alueella oullut minkäänlainen elämä mahdollista. toisin jääkausikaan ei ollut ikuista pakkasta, vaan sen kuluessa lämpötila vaihteli huomattavasti, jopa niin, että mannerjäätikkökin suli välillä lähes kokonaan.mm. lapissa on etenkin kemijoen alueelta monista paikoin todettu paksun moreenin alla esim. permantokoskella moreenin vahvuus oli 6 m turvekerroksia, jotka radiohiiliajoitusten mukaan ovat iältään 28.000 - 45.000 vuotta vanhoja. alue on siis ollut tuolloin jäätöntä ja siitepölytutkimusten mukaan koivu on ollut valtapuuna. sen perusteella tämä perä-pohjolan interstadiaaliksi nimitetty vaihe ei näytä olleen kovin lämmin, mutta savukosken soklista olevassa kerrostumassa on vallalla mänty, mikä osoittaa, että aikaisemmin on ollut ainakin yksi lämpimämpi interglasiaalikausi. tällaisten lämpimien kausien aikana saattoivat suuretkin eläimet liikkua suomen alueella.niitä olivat mahtavat mammutit, joiden luita tai hampaita suomessa on yhdeksän löytöä: mm. iistä on poski hammas ja haapajärveltä syöksyhammas. mammuttilöytöjä ei ole voitu ajoittaa, kuten torniosta löydetty tunturipeuran sarvi, jolle radiohiiliajoitus antoi iäksi 35.000 vuotta. suurriistan perässä on ihminenkin voinut jo tuolloin kierrellä suomessa. viimeinen jäätiköityminen on kuitenkin mullistanut maaston niin perusteellisesti, että mahdolliset todisteet tästä ovat hävinneet. silti onnellinen sattuma voi joskus tuoda esiin yhtä hyvin mammutinmetsästäjän aseen kuin mammutin luunkin. myöhemmän kehityksen kannalta tuolla mahdollisella interstadiaalisella asustuksella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä.