IRC-Galleria

mannerjäätikön viimeisen kerran levittäytyessä ihminen on joka tapauksessa joutunut siirtymään kauvas etelään ja kesti pari-kolmekymmentätuhatta vuotta, ennen kuin fennoskandia oli taas asumiskelpoista. viimeinen jäätikkövaihe kääntyi loppuaan kohti n. 15.000 vuotta sitten ja mannerjään sulaessa sen alue vähitellen supistui ruotsin tuntureilla sijaitsevaa keskustaa kohti. jään reuna ei siis väistynyt joka paikassa etelästä pohjoiseen vaan paikoin idästä länteen, pohjois-fennoskandiassa jopa pohjoisesta etelään. välillä sulaminen hidastui ja pysähtyikin: sellainen kylmä välivaihe sattui runsaat 8000 ekr. , jolloin salpausselät syntyivät muutamia vuosisatoja paikallaan pysyneen jäätikön reunaan. salpausselkävaiheen jälkeen jää hävisi yhä nopeammin. N. 7700 ekr. alkoi kaakkoisin kulma tässä esityksessä käsiteltävästä alueesta paljastua kuhmossa, ja n. 7500 ekr. jäätikön reuna oli suunnilleen linjalla kristiinankaupunki, jyväskylä,kuopio,kuhmo,kuusamon itäosa,inari. viitisensataa vuotta myöhemmin jäätikköä oli suomen puolella enään perämeren rannikoilla kalajoilta pohjoiseen. lopullisesti jääkauden lasketaan päättyneen, kun mannerjäätikön viimeiset rippeet jakaantuivat jämtlannin tuntureilla n. 6800 ekr. kaikkialla ei jäätikön alta paljastunut kuivaa maata. suunnaton jäämassa oli saanut maankuoren painumaan ja vesi täytti näin syntyneen altaan. vain itä-ja pohjois-suomessa on laajempia alueita, jotka jään sulaessa jäivät kuiville. muualla lainehti meri, josta pisti esiin saaria ja luontoja. jään painon hävittyä alkoi maan kuori pyrkiä jälleen alkuperäiseen muotoonsa. alkoi maan kohoaminen, joka vähitellen on muovannut suomen karttakuvan nykuiselleen ja joka vielä maan kohoamiseen hahmoittaessa itämerta nykuiselleen on tämän allas ollut vuoroin valtamerestä erillisenä järvenä, vuoroin suurena merenlahtena. sen vaiheet on ensimmäistä lukuunottamatta nimitetty kullekkin tunnusomaisten vedessä eläneiden kotiloiden tai piilevien mukaan. salpausselkävaiheen aikana itämeri oli suurena järvenä, baltian jää järvenä, jonka lasku-uoma oli tanskan salmien kohdalla ja joka jonkun aikaa oli yhteydessä myös vienanmereen. suomen alue oli salpausselkään asti jään alla, mutta itä-karjalassa oli paljastunut kuivaa maata. lännessä norjan rannikolla vapautui jo varhain jäätiköstä aina ruijaa myöten, missä golf-virta piti jäämerta sulana.