IRC-Galleria

Ensimmäinen käsky.

Minä olen herra, sinun jumalasi.
Sinulla ei saa olla muita jumalia.


Jumalan tunteminen on elämämme tärkein ja perustavin
asia.
Jumala lähestyy meitä keskellä elämää, vaikka emme
aina sitä ymmärräkään. Kohdatessaan hänet ihminen
sekä pelkää että rakastaa häntä. Jumalan pyhyys
herättää pelkoa, mutta jumalan rakkaus vetää
puoleensa. Käskyissään jumala osoittaa, miten
meidän tulee elää. Samalla hän paljastaa itsekkyytemme
ja pahuutemme. Ensimmäinen käsky kysyy, minkä varaan
me elämämme rakennamme. Kuka tai mikä on meidän
jumalamme? jokainen etsii jotakin, johon voi kiinnittää
toivonsa. Luulemme, että raha, valta ja kunnia suojaavat
meitä. Rakennamme elämämme itsemme ja omien tekojemme
varaan. Se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meidän
jumalamme. Omat jumalamme ovat kuitenkin toiveidemme
ja unelmiemme heijastuksia. Ne eivät voi antaa,
mitä lupaavat. Ainoa todellinen turva on jumala, joka
on luonut kaiken ja ilmoittanut olevansa kaiken herra.
Hänen lahjaansa on elämä ja kaikki hyvä, mitä meillä on.
Jos turvaudumme omatekoisiin epäjumaliin, käännymme
pois jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Koska jumala
on kaiken hyvän antaja, rakkautemme kuuluu hänelle.
hän tahtoo olla ainoa jumalamme.

Jeesus sanoi: " Missä on aarteesi, siellä on myös
sydämmesi" (Matt.6:21)

"Rakasta herraa, jumalaasi, koko sydämmestäsi ja koko
sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi,ja
lähimmäistä niin kuin itseäsi." (Luuk.10:27)



Toinen käsky.

Älä käytä väärin herran, jumalasi nimeä.

Jumalan nimi muistuttaa meitä siitä, kuka jumala
on ja mitä hän tahtoo. Se herättää meissä sekä
levottomuutta sekä sanatonta kaipausta. Kaikissa
vaikeuksissa meidän tulee kääntyä jumalan puoleen
ja odottaa hänen apuaan. Jumala on luvannut kuulla,
kun kutsumme häntä luovasti nimeltä. Jumalan nimi
on pyhä. Käytämme hänen nimeään oikein, kun rukoilemme,
kunniotamme ja kiitämme häntä. Näin tunnustamme hänet
omaksi, ainoaksi jumalaksemme. Kun jumalan nimissä tai
häneen vedoten ajamme omia etujamme tai alistamme toisia,
käytämme hänen nimeään väärin. Jumalan nimen pilkkaaminen
merkitsee halveksimista ja tietoista kääntymistä pois
hännestä.

Teidän tulee pelätä herraa, jumalaamme, palvella häntä
ja vannoa yksin hänen nimeensä. (5.Moos.6:13)

Jumalan laskema perustus pysyy lujana, ja siinä on
merkkinä nämä sanat: "Herra tuntee omansa" ja
"Luopukoon vääryydestä jokainen, joka lausuu herran
nimen". (2.Tim.2:19)



Kolmas käsky.

Pyhitä lepopäivä.

Jumala on antanut ihmiselle sekä työn että levon.
Lepoon kuuluu muutakin kuin nukkuminen ja
ruumiin lepo. Pysähtyminen jumalan eteen on
lepopäivän syvin tarkoitus. Hiljaisuudessa
aavistamme pyhyyden olemassaolon, vaikka emme
osaisikaan antaa sille nimeä ja muotoa.
Oma rikkinäisyytemme ja elämän ristiriitaisuus
herättävät meissä kysymyksiä ja pakottavat etsimään
niihin vastauksia. Pyhä jumala tahtoo vastata meille.
Sanassaan hän tulee maailmaamme ja puhuu meidän
kieltämme. Ellemme tahdo kuunnella jumalaa,suljemme
hänet pois elämästämme. Pyhäpäivän jumalan palvelus
on kohtaamispaikka, jossa jumala itse puhuu meille
ja me hänelle. Raamatun pyhästä sanasta opimme
ymmärtämään, mitä jumala meille sanoo ja miten
hän vastaa rukouksiimme. Sunnuntain erottaminen muista
päivistä muistuttaa myös siitä, että me tarvitsemme
yhteisen lepopäivän. Jumalan hyvä tahto on, että
jokaiselle annetaan mahdollisuus viettää lepopäivää.

Kuutena päivänä herra teki taivaan ja maan ja meren
ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän
hän lepäsi. Sen vuoksi herra siunasi lepopäivän
ja pyhitti sen. ( 2.Moos.20:11)

Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi
minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi
ja herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunniotat
sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa
etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita herrasta.
(Jes.58:13-14)


Jeesus sanoi: " Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen
sapattia varten. Niinpä ihmisen poika on myös sapatin
herra." (Mark.2:27-28)


Neljäs käsky.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Jumalan tahto on, että jokaisella lapsella on isä
ja äiti. Heille kuuluu erityinen arvo ja kunniotus
siksi, että he ovat vanhempiamme. Vanhempien tehtävä
on suojella lasta huolehtimalla hänen hyvinvoinnistaan
ja kasvatuksestaan. Heidän tulee ohjata häntä
tuntemaan jumala ja rakastamaan lähimmäistään.
Lapsella puolestaan on tarve ja oikeus voida
kunniottaa vanhempiaan. Vaikka vanhemmat toivovat
lapsilleen hyvää, heidän sanansa ja tekonsa saattavat
silti olla rakkaudettomia ja vääriä. Silloinkin, kun
päätämme tedhdä vastoin vanhempien tahtoa, meidän
on meidän on kuunneltava ja arvostettava heitä.
Käsky velvoittaa myös aikuisia kunniottamaan
vanhempiaan ja pitämään heistä huolta.
Yhteiskunnassa julkinen vallan käyttö on
uskottu esivallalle. Sen velvollisuutena on suojella
kaikkia kansalaisia ja huolehtia oikeuden toteutumisesta.
Hyvä esivalta on jumalan parhaita lahjoja.
Uskollisuus jumalalle on kuitenkin tärkeämpää
kuin ihmisten totteleminen.
Kun kunniotamme niitä, joille on uskottu
hallitsemaan tehtävä, osoitamme luottavamme
jumalan huolenpitoon. Jumala lupaa, että
tästä seuraa hyvää myös itsellemme.

Kuule isääsi, jolta olet saanut elämän, älä
halveksi äitiäsi, kun hän on vanha.
(Sananl.23:22)

Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia herraa
totellen, sillä se on oikein.
"Kunniota isääsi ja äitiäsi" on ensimmäinen käsky,
johon liittyy lupaus: "jotta menestyisit ja eläisit
kauvan maan päällä". Ja te isät, älkää herättäkö
lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa
heitä herran tahdon mukaan.
(Ef.6:1-4)



viides käsky.

Älä tapa.

Koska jumala on rakkaus, hän tahtoo, että rakastamme
lähimmäistämme niin kuin itseämme. Jokaisen ihmisen
elämä on jumalan lahja ja sellaisena arvokas.
Emme saa tuottaa lähimmäisellemme vahinkoa emmekä
kärsimystä. Meidän on suojeltava häntä kaikissa
oloissa. Eritystä tukea on annettava kaikkein
heikoimmille. Lähimmäisen rakastaminen koskee
sekä yksilöä että yhteisöä. Kun esivalta puolustaa
niitä, joiden elämää tai hyvinvointia uhataan, se
edistää rakkauden toteutumista yhteiskunnassa.
Yhteisen hyvän vuoksi esivalta voi käyttää
myös pakko keinoja estääkseen väkivallan leviämistä.
Yksilöinä emme saa ottaa oikeutta omiin käsiimme.
Sen sijaan meidän on annettava anteeksi ja luovuttava
kostosta. Jos vahingoitamme ihmistä ja elämää,
astumme jumalaa ja hänen luomistyötään vastaan.


Jeesus sanoi: " Teille on opetettu ja isille annettu
käsky: 'Älä tapa'. Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden
tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on
vihoissaan, veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion."
(Matt.5:21-22)

Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät,
vaan antakaa jumalan osoittaa vihansa.
Onhan kirjoitettu:"Minun on tuomio, minä maksan
tekojen mukaan"- näin sanoo herra. (Room.12:19)

Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. (Room.13:10)